2017-10-07

Melontaa ja patikointia Ilomantsissa 2017



Möhkö kuulostaa vähän kummalliselta, mutta sehän on Suomen itäisin kylä Ilomantsissa, aivan rajan pinnassa. Möhkössä oli ennen rautaruukki ja nykyisin museo esittelee ruukin, sota-ajan ja suurten savotoiden aikaa. Koitajoki laskee Möhkössä Venäjältä Suomen puolelle.



11.8. Möhkö - Tetrijärven laavu (19 km + 10 km)

Viiden hengen retkikuntamme (Antti, Janne, Marja, Tuija ja Ulla) tutustui Möhköön, nautiskeli leivonnaisista Savottakahvilassa, ja lähti sitten melomaan Koitajoelle Möhkön venesatamasta. Möhköfantteja ei näkynyt.



Kyseessä oli Puijon Ladun kolmipäiväinen "melonta/patikointivaellus", ja rinkat ja vaelluskengät oli pakattu mukaan kajakkeihin. Meloimme Möhköstä Nuorajärven kautta Taitajan taival-patikointireitille, jota pitkin kävelimme Petkeljärvelle ja sieltä edelleen Oinassalmeen.



Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa...


















Koitajoki leveni pian Nuorajärveksi, ja pieni vastatuuli hidasti menoa. Taukopaikkaa etsiessämme löysimme hienon hiekkarannan, joka suorastaan kutsui syömään eväitä.




Pontuksen kanavasta pääsi helposti läpi kajakilla. Meloimme vielä yhden selän yli, ja sitten kapeaa väylää mutkitellen Myllylammelle. Rantautuessamme Myllylammelle aurinko alkoi jo laskea.



Pakkasimme tavarat rinkkoihin ja lähdimme kävelemään Taitajan taipaleen harjupolkua pitkin...



Suunnitelma oli kävellä perjantai-iltana melonnan jälkeen vain 3 - 4 km ja leiriytyä sitten Hiislammen laavulle. Hiislammella oli kuitenkin iltaa viettämässä noin viiden miehen porukka, joka oli tullut paikalle pakettiautolla. Pienen neuvonpidon jälkeen päätimme jatkaa taivallusta seuraavalle laavulle, vaikka alkoi jo tulla pimeä...



Kuutamo valaisi mukavasti polkuamme, mutta viimeiset kilometrit kuljettiin silti otsalamppujen valossa.

Olimme jo melkein Tetrijärven rantamilla, kun pimeässä eksyimme hieman polulta ja haeskelimme laavua, joka löytyikin lähistöltä. Oli keskiyö. Pitkän päivän päätteeksi pystytimme teltat, kävimme uimassa ja laittelimme ruokaa laavulla.

A hard day's night.



12.8. Tetrijärvi - Petkeljärvi - Korkeasärkkä - Petkeljärvi (13 km)

Aamulla kaikki näytti selkeämmältä ja Tetrijärven Saarilahden laavun lähialue hahmottui paremmin. Laavun ympäristöä on rakennettu esteettömäksi, mutta laavulle saakka ei kuitenkaan tule hyväkuntoista autotietä.


Aamulla selvisi myös, että meillä oli mukana erilaisia retkipatjoja - yhdellä solumuovia, toisilla pumpattavia patjoja, eräällä taas yön aikana itsestään tyhjenevä malli.


Aamupalan (vai olisiko ollut lounas) jälkeen jatkoimme patikointia hienoissa harjumaisemissa, kirkasvetisten lampien ja järvien keskellä.





Pysähdyimme evästauolle Keltasilmän laavulle, jossa tapasimme muutaman Petkeljärveltä tulleen päiväretkeläisen. Reilu kilometri tämän jälkeen saavuttiin Petkeljärven kansallispuiston alueelle.





Ehdimme Petkeljärven retkeilykeskuksen kahvioon ennen sulkemisaikaa. Petraniemessä oli aika hiljaista, vaikka ilma oli hieno ja paras retkeilysesonki oli käsillä.



Leiriydyimme retkeilykeskuksen leirintäalueelle, jossa oli siisti huoltorakennus ja erillinen keittiörakennus. Illalla kävelimme vielä Korkeasärkän niemeä pitkin Lohisalmelle ja takaisin. Tämän jälkeen olikin rantasaunan vuoro.





13.8. Petkeljärvi - Oinassalmi (8 km)

Oli retkemme viimeinen päivä ja sää oli edelleen lämmin ja poutainen. Petraniemestä jatkoimme matkaa aluksi Kuikankierros-reittiä pitkin Kuikkalampien ohi ja edelleen Petkeljärven rantaa myötäileviä polkuja pitkin Oinassalmeen.



Petkeljärven maastoissa on joskus eletty elämää juoksuhaudoissa...


Retken lopuksi haimme vielä toisen auton Möhköstä ja kajakit Myllylammelta. Kajakkien hakeminen oli vähän hankalaa, koska rantaan meni vain yksityistie. Tämän vuoksi Myllylampi ei ole kovin hyvä melonnan lähtö/lopetuspaikka.


Takana oli taas yksi hieno reissu. Ilomantsin maisemat, hienot harjut, mäntykankaat ja kirkkaat vedet jäivät mieleen, kuten myös perjantain yöllinen vaellus.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti