Karhunkierrokselta Sallan UKK-reitille 8 / 2018, osa 1

Elokuun alussa suuntasimme Karhunkierroksen pohjoisosiin ja Sallan UKK-reitille. Kuljimme ensin Karhunkierroksen reittejä Ristikalliolta Taivalkönkään kautta Hautajärvelle, sieltä edelleen UKK-reittiä Palotunturille ja Aihkipetsiin, ja lopuksi Ruuhitunturin kautta Sallatunturille.

4.8. Ristikallion lähtöpaikka - Ristikallio (5 km)

Pitkän hellejakson jälkeen oli vihdoin viileämpää. Kuusamossa oli satanut päivällä, mutta saapuessamme neljän aikoihin Ristikallion parkkipaikalle sade oli sopivasti mennyt ohi.

Kuivan ja kuuman kesän seurauksena vesi oli alhaalla Aventojoessa.

Ristikallion upeissa maisemissa kelpaa pitää taukoa.

Ristikallion kämpässä oli syömässä neljän hengen porukka, joka jatkoi matkaa Taivalkönkäälle. Lämmin kämppä jäi tyhjilleen ja päätimme jäädä sinne yöksi. Ilta oli hieno, uimavesi lämmintä ja pikkukaloja pyöri rannassa. Kallio taisi katsella meitä...

5.8. Ristikallion kämppä  - Vasaojan laavu (11 km)

Aamulla jatkoimme hienossa kelissä kohti Taivalköngästä.

Maaninkajoki kuohui...

Pysähdyimme Puikkokämpällä, josta puuttuu lämmityslaite eli kamina. Läheisen Vaululammen rannasta löytyi vielä muutamia hilloja.

Kävimme katsomassa Taivalkönkään kuohuja ja hienoja kalliomuodostelmia. Taivalkönkään tuvalla riitti porukkaa.

Taivalkönkäältä käännyimme pohjoiseen ja jatkoimme Savilammen tuvalle, jossa tapasimme paljon päiväretkeläisiä ja yhden ulkolaisen vaeltajan. Myös Oulankajoessa vesi oli alhaalla.

Jätimme rinkat tuvalle ja kävimme kurkkaamassa Oulangan kanjonia joen molemmilta puolilta. Kanjonin huikeita maisemia on vaikea vangita valokuvaan...

Illalla leiriydyimme Vasaojan laavulle Savinajoen rantaan. Paikka oli rauhallinen, muita ei näkynyt. Lähistöllä oli talkoilla niitetty tulvaniitty.

Vedet haimme vähän matkan päästä Vasaojasta, sillä Savinajoen vesi oli käyttökiellossa. Joen yläjuoksulla oli havaittu sinilevää.

6.8. Vasaojan laavu - Hautajärvi - Tervanpolttamalammit (23 km)

Hieno retkeilysää jatkui. Aamupalan ja leirin purkamisen jälkeen jatkoimme pohjoiseen.

Polku myötäili Savinajoen rantaa Perttumakosken laavulle saakka. Vastaan tuli paljon Hautajärveltä matkaan lähteneitä retkeilijöitä. Maanantai tuntui monella olevan Karhunkierroksen aloituspäivä.

Kelo ja Suomen värit.

Reitti jatkui kansallispuiston ulkopuolelle yllättävän hienoihin suomaisemiin.

Reitin varrella oli ollut heinäkuussa metsäpalo, joka rajautui Karhunkierroksen polkuun. Palokunta oli saanut palon nopeasti hallintaan. Eräs paikallinen arveli, että kuiva metsä oli syttynyt tupakasta.

Hautajärven kylän lähistöllä Koutajoen vesi oli ruskeaa ja sameaa. Ei ihme, että sinilevästä varoiteltiin.

Poikkesimme kahvilla ja jäätelöllä "sivistyksen parissa" Hautajärven Luontokeskuksella. Tähän loppui Karhunkierroksen osuus. Seuraavaksi jatkoimme pohjoiseen vähemmän tunnetulle Sallan UKK-reitille, aluksi autotietä pitkin...

Tarina jatkuu seuraavassa numerossa!

Karhunkierros 2016

Karhunkierros on Suomen kuuluisin ja yksi suosituimmista vaellusreiteistä. Syyskuussa 2016 Kuusamo kutsui ja kävelin noin 70 km:n reitin Ristikallion lähtöpaikalta Rukalle. Olin liikkeellä melko kevein varustein ilman telttaa, mutta otin tarppikankaan mukaan sadesuojaksi. Reitti kannattaa yleensä kulkea pohjoisesta etelään, jolloin eväät eivät enää paina liikaa jyrkimmissä nousuissa ja laskuissa Rukan lähistöllä.

10.9. Ristikallion lähtöpaikka - Oulangan leirintäalue (16 km)

Kauniilla ilmalla oli mukava aloittaa patikointi. Lähes yhtä aikaa kanssani Sallantien parkkipaikalta lähti liikkeelle jyväskyläläinen pariskunta, jonka kanssa kuljin osan matkasta reissun kolmena ensimmäisenä päivänä.

Muutaman kilometrin patikoinnin jälkeen päästiin Ristikallion hienoihin maisemiin.

Ristikallion kämpän lähistöllä oli yöpynyt joukko retkeilijöitä, jotka kasailivat riippumattojaan. Syyskuu on vielä sesonkiaikaa suositulla Karhunkierroksella. Useimmilla nuotiopaikoilla oli porukkaa tai vähintään lämmin hiillos edellisten jäljiltä. Toki silti omassa rauhassakin sai halutessaan kävellä pitkiä matkoja.

Maaninkajoen riippusilta ja läheiset kalliot.

Puikkokämpän pihassa tapasin vaeltajan, joka oli lähtenyt Karhunkierrokselle Hautajärveltä uuden reittioppaan kanssa, mutta kääntynyt Taivalkönkään risteyksestä väärään suuntaan. Karhunkierroksellakin voi siis eksyä. Tässä tapauksessa ylimääräistä kävelymatkaa ei paljoa tullut. Myöhemmin samalla reissulla kuulin jutun väsyneistä naisvaeltajista, jotka olivat kesken pitkän Karhunkierroksen lähteneet vahingossa kiertämään myös lyhyttä Karhunkierrosta ympäri, ja tehneet ylimääräisen noin 10 km lenkin Juumassa...

Taivalkosken kaksikerroksisen kämpän pihassa oli paljon porukkaa. Matka jatkui riippusiltojen kautta yli Oulankajoen. Metsässä lenteli kuukkeli.

Yövyimme Oulangan leirintäalueella, jossa pääsi myös saunaan ja pulahtamaan virkistävään jokiveteen.

11.9. Oulangan leirintäalue - Jussinkämppä (17 km)

Aamulla jatkoin matkaa upealle Kiutakönkäälle, jossa ei vielä näkynyt muita kulkijoita.

Oulankajoen törmällä oli taas mukavaa kulkea. Joella oli melojia ja joen varressa eläinkunnan edustajia.

Ansakämpällä pidin ruokatauon ja tapasin tuttuja vaeltajia ja uusia tuttavuuksia.

Jussinkämpälle saavuin jo iltapäivällä. Olisin hyvin jaksanut vielä jatkaa taivallusta, mutta Siilastuvalle tai Juumaan oli vielä sen verran matkaa, että päätin jäädä Jussinkämpälle yöksi. Kämppä tulikin aika täyteen, siellä yöpyi viitisentoista vaeltajaa ja lisäksi muutama kulkija nukkui teltoissa kämpän ympäristössä.

12.9. Jussinkämppä - Basecamp Oulanka (14 km)

Yöllä oli satanut ja myös päiväksi ennustettiin sadetta. Aamiaisen jälkeen rinkat nostettiin selkään...

Pähkänänkallio ja Kitkajoen jylhät maisemat tekivät vaikutuksen. Tätä osuutta en ollut aiemmin kulkenutkaan. Vennäänniemessä oli aika pitää lounas- ja kahvitauko. Merinonaisten porukka ohitti laavun. Sade yltyi. Jyväskyläläiset saivat minut kiinni, ja jäivät vielä laavulle taukoa pitämään, kun jatkoin matkaa.

Kallioportille nousu hieman hengästytti, mutta hienot maisemat palkitsivat. Myllykosken riippusillan kautta jatkoin Basecampiin, jossa pääsin saunaan ja vaihteeksi valmiin ruokapöydän ääreen. Kun ei nyt ihan erämaassa olla, niin kannattaahan palveluita käyttääkin...

13.9. Basecamp Oulanka - Valtavaaran laavu (20 km)

Myllykoski kuohui aamuauringossa, kun jatkoin matkaa kansallispuiston ulkopuolelle. Reitin varrella oli myös soita ja ikäviä hakkuuaukioita. Parissa risteyksessä oli taksimainoksia väsyneitä vaeltajia varten.

Porontimajoella retkeilijöiden käytössä on kaksi kämppää, joista toinen on vanha kosken päälle rakennettu mylly, joka on kunnostettu autiotupakäyttöön. Mahtaakohan kosken päällä nukuttaa hyvin?

Isolla Kumpuvaaralla näkyi jonkin verran ruskaa ja myös Ruka näkyi ensimmäisen kerran patikoinnin aikana.

Loppuosuuden nousut Konttaiselle ja Valtavaaralle ovat jyrkkiä ja aika vaativia. Reitille on kuitenkin tehty portaita ja jyrkimpiin paikkoihin asennettu jopa köysiä kulkijoiden avuksi.

Kuusamon korkeimmassa kohdassa Valtavaaralla huikeat näköalat palkitsevat kulkijan varsinkin auringonlaskun aikaan...

Valtavaaran laella on pikkuinen tupa, joka on entinen palovartijan mökki.

14.9. Valtavaaran laavu - Ruka (3 km)

Reissun viimeisen yön vietin Valtavaaranlammen laavulla. Yö oli kirkas ja lämpötila kävi pakkasen puolella. Aamutoimien jälkeen edessä oli enää lyhyt taivallus Rukalle.

Myös Salmilamminvaaralle oli hienot näkymät.

Rukalta Valtavaaralle päin katsoessa hahmottaa hyvin loppuosuuden korkeuserot ja tuntee itsensä aika pieneksi...

Oli aika hyvästellä Kuusamo tämän reissun osalta... Karhunkierros sujui hyvin, maisemat olivat upeita ja ilmat olivat tosi hyvät yhtä päivää lukuunottamatta. Tapasin hyviä tyyppejä ja erikoisia persoonia.