Muutama vuosi sitten Hossassa kävelin Somerjoen rantoja pitkin ja ihailin jokea. Hiekkatörmien keskellä olisi hieno meloa, mutta joki näytti liian matalalta melontaan. Sitä se yleensä onkin, kuten esim. vuoden 2016 reissulla (linkki tarinaan). Mutta tällä kertaa olimme liikkeellä hyvissä ajoin, jo toukokuun lopulla...
Puijon Ladun melontaretkellä olivat mukana Antti, Hannu, Heta, Janne ja Oiva. Aloitimme reissun upealla Julma-Ölkyn rotkojärvellä.
Aivan aluksi päät painuivat alas ja hiljennyimme ennen Julma-Ölkyn melontaa.
Ölkyn jylhät maisemat ovat ehkä parhaimmillaan vesiltä käsin.
Julma-Ölkyn jälkeen kannoimme kanootit Ala-Ölkylle. Kanoottien lasku alas järvelle kävi helposti tähän tarkoitukseen rakennettua rataa pitkin.
Leiriydyimme Ala-Ölkyn laavulle. Innokkaimmat "urheilijat" ehtivät kipaista myös Värikallion maalauksia katsomassa. Yksi meistä päätti urheilla toiseen suuntaan eli takaisin autolle kännykkäänsä hakemaan... Näiden lenkkien jälkeen iltaa istuttiin nuotiolla.
Yö oli kylmä ja ranta oli aamulla riitteessä. Hyttyset eivät häirinneet!
Somerjoessa oli vettä juuri riittävästi melontaan ja tällä kertaa jokiosuus meni nopeasti. Vaikka inkkari pari kertaa jäikin kiinni, se tarjosi meille vain hyvän mahdollisuuden ihailla hetki maisemia...
Aurinkoinen sää ja mukava virtaus siivittivät joen laskettelua.
Somerjoen suistossa.
Ihmisiä oli liikkeellä Hossassa jo toukokuussa. Laukkujärven ja Puukkojärven leiripaikoilla tapasimme retkeilijöitä, ja Hakokosken luona oli iso koululaisryhmä parin ohjaajan kanssa.
Myös Hakokosken lasku sujui hyvin ja kohta virta saatteli meidät Torkonluikeaan...
Kartalla ollaan!
Papinpetäjä, jonka luona on ennen vanhaan odotettu pappia esim. kastamaan lapsia.
Matkamme jatkui Hossanjärvelle ja Hossan Lumon leirintäalueelle, jossa vietimme seuraavat kaksi yötä. Ilta oli sateinen. Saimme vahvistuksen, kun Oiva liittyi retkikuntaamme.
Reissun kolmantena melontapäivänä suuntasimme Hossanjoelle. Tavoite oli meloa Juntusrantaan saakka. Lähdimme liikkeelle Kuikankoskelta eli jätimme väliin Hossanjoen alkupään kosket, jotka olisivat ehkä olleet hankalia.
Alakosken aaltojen jälkeen meloimme pitkiä matkoja rauhallista, hiljaista ja erämaista jokea. Näimme majavan, hirven ja kotkan - kaikki samana päivänä! Joella liikkui myös paljon lintuja. Meloessani joukon viimeisenä taivaanvuohi "mäkätti" aivan takanani.
Tormuanjärven laavu vaikutti hiljaiselta paikalta. Vieraskirjassa oli hyvin vähän merkintöjä.
Reitti oli enimmäkseen leppoisa ja koskia oli vain muutama alku- ja loppumatkasta. Ehkä tämän vuoksi reitin viimeinen koski pääsi yllättämään meidät. Raaninkoski oli yllättävän vuolas ja siinä sattui yksi kaatuminen. Ranta oli kuitenkin lähellä ja kohta matka taas jatkui.
Päivän melontamatkaksi tuli noin 30 km, mikä alkoi jo tuntua varsinkin inkkarimelojilla. Silti hymy oli herkässä...
Hienosta Hossan reissusta jäivät mieleen jylhä ja tyyni Julma-Ölkky, Somerjoen melonta (kerrankin vettä oli riittävästi!) ja erämainen Hossanjoki.
