Melontaa Norjassa tunturijärvellä 2015

Pohjois-Norjan Sørfoldissa E6-tien varrella on Kobbelv Vertshus-majatalo, joka vuokraa kanootteja parin kilometrin päässä sijaitsevalla Sørfjordvatnet-tunturijärvellä. Majatalosta järvelle voi kulkea tietä pitkin tai patikoida polkureittiä. Kävelemällä toiseen suuntaan tietä pitkin ja toiseen suuntaan polkua tästä tulee noin 4 km:n ympyräreitti. Maisemat ovat hienoja.

Sørfjordvatnetin pituus on noin kilometri, joten patikointi ja parin kilometrin melonta pikkujärvellä sopii päiväretkeksi vaikka koko perheelle. Tuntureilta virtaava vesi on kylmää ja kirkasta.

Patikointireitin varrella ja majatalon vieressä myös Sørfjordelva-joki tarjoaa nähtävyyksinä komeita koskia.

Päiväkävelyllä pilvessä (Abisko-Björkliden 2015)

Abiskon kansallispuisto on suosittu retkikohde Pohjois-Ruotsissa Tornionjärven rannassa. Abisko on erään hyvin suositun vaellusreitin lähtö/päätepiste...

Tein päiväretken Abiskosta Björklideniin. Ajatuksena oli katsella hienoja tunturimaisemia, mutta sää ei tällä kertaa ollut siihen kovin suosiollinen.

Aluksi kuljin sillan yli, vehreän tunturikoivikon läpi ja nousin ylös rinnettä Rihtonjira-joen vartta seuraillen kohti Abiskon tuolihissin yläasemaa. Ilma oli hyvin kostea ja olo alkoi olla kuin sademetsässä. Joissakin kartoissa mäki taitaa olla merkitty pyöräreitiksi, joten vastaantulevia maastopyöriä täytyy varoa.

Tuolihissi (pilven keskellä)

Lumenviipymiä tunturissa (heinäkuun lopussa)

Upeat maisemat täällä Abiskossa...

Ylhäällä tuli suorastaan tippa linssiin, aika montakin tippaa. Oli nimittäin niin kosteaa, että silmälasit kastuivat itsestään. Pilvet peittivät hienot maisemat.

Reitti Abiskosta Björklideniin Njulla- ja Slåttatjåkka/Sloahtta-vuorten satulan kautta on hyvin merkitty, mutta pilvessä aina tuskin erottaa seuraavaa reittimerkkiä, joten kartta ja kompassi on hyvä olla aina mukana.

Vuorten satulan jälkeen reitti vei alemmaksi ja aurinkokin pilkahteli välillä pilvien välistä...

Loppumatkalla reitti seurailee Gohpasjåkka-jokea. Joen ylitys onnistuu helposti sillan kautta. Björklideniin laskeutuessa on hienot näkymät Tornionjärvelle.

Nousua reitillä oli 660 metriä. Korkeuseroa lukuunottamatta reitti oli pääosin helppokulkuinen, mutta ylhäällä oli myös jonkin verran rakkakivikkoa. Nousua voi toki helpottaa käyttämällä hissiä, joka vie 500 metriä ylöspäin.

Vähän isompi koski

Piitimenjoen (Piteälven) Storforsen on Ruotsin, Pohjoismaiden ja ehkä koko Euroopan suurin valjastamaton koski. Virtaama on jopa 850 kuutiometriä sekunnissa ja joki putoaa viimeisen 600 metrin matkalla noin 50 metriä! Tällä kertaa ei tehnyt mieli melomaan...

Kosken rannalla saa helposti ilmaisen suihkun...

Storforsenin luonnonsuojelualue on hyvä päiväretkikohde ja sen yhteydessä on suosittu retkeilyalue, jossa on paljon nuotiopaikkoja. Läheisen järven rannalla on myös hotelli ja leirintäalue.

Storforsen by night.

Karpaloretki Tiilikalle 2015

Rautavaaralla sijaitseva Tiilikkajärven kansallispuisto on oiva kohde patikointiin ja melontaan, jotka voi vaikka yhdistääkin samaan retkeen. Puistossa on todella paljon hiekkarantoja ja soita. Tiilikkajärvellä on yksi pieni autiotupa (Koseva) ja yksi suuri varauskämppä (Uiton kämppä). Venäjänhiekan pitkä hiekkaranta on leiripaikoista suosituin.

Purotaidetta.

Ohessa on kuvia Puijon Ladun Karpaloretkeltä 26.-27.9.2015. Tällä kertaa lähdin patikoimaan Tiilikkajärven pohjoispuolelta, sillä polut Pohjoislahdesta Uiton kämpälle olivat minulta vielä kävelemättä. Kovin kauan ei tarvinnut yksin kävellä, kun seuraan jo liittyi Ladun innokkaita geokätköilijöitä...

On tämä retkeily rankkaa...

Tiilikanaution tila.

Karpalot kuuluvat karpaloretkeen.

Se on syksy nyt.

Uiton kämpässä ja sen pihapiirissä yöpyi kymmenkunta latulaista, mukana oli retkeilijöitä myös Kiuruvedeltä ja Juankoskelta. Sauna lämpeni ja uimassakin tuli (nopeasti) käytyä. Illalla oli hieno kuutamo ja muutenkin reissu meni hyvin. Kirsille kiitos retken järjestelyistä!

Uiton kämppä.

Iltanuotiolla.

Kerma-Kolovesi-Kerma 2015

“Koloveden kansallispuistossa vesi kantaa melojan kalliojyrkänteiden syliin, Saimaan syvyyksien ylle. Kalliomaalaukset kertovat luonnon ja ihmisen vuosituhantisesta yhteiselosta, ja hiljaisuuden keskellä tunnet yhteyden muinaiseen aikaan. Jos onni on matkassasi, utelias saimaannorppa saattaa tulla tervehtimään sinua.” (Metsähallituksen luontoon.fi)

Koloveden Ukonvuori

Vaikka Kolovesi on Heinäveden reitin varrella, se on kuitenkin syrjäinen Saimaan kolkka. Läpikulkuliikennettä ei ole. Kolovesi on myös Suomen oloissa siitä harvinainen paikka, että suurimmassa osassa puistoa moottoriveneily on kielletty, mikä rauhoittaa aluetta huomattavasti.

Koloveden kansallispuistossa on kaksi isoa saarta: pohjoisempi Mäntysalo ja etelässä Vaajasalo, jossa on useita pitkiä ja kapeita niemiä, sisälahtia ja jyrkkiä kallioseinämiä.

Vihonvuonteen kanavassa

Takaisin vesille evästauon jälkeen

Allekirjoittaneen järjestämällä Puijon Ladun viikonloppuretkellä elokuussa 2015 teemana oli "Heinäveden reitin kansallismaisemaa ja Koloveden jylhyyttä ja kalliomaauksia". Mukana retkellä olivat Markku, Merja, Minttu, Sanna, Satu ja Tuija. Lähdimme perjantai-iltana liikkeelle Kermankeitaan rannasta Kermankosken lähistöltä. Meloimme Vihonvuonteen ja Pilpan kanavien (tai pienen kosken) kautta Kolovedelle.

Pilpan kanava

Kanavissa sulutus toimii ohjeita seuraten,
yleensä itsepalveluna.

Koloveden pohjoisrajalla

Elokuun illan jo hämärtyessä saavuimme Mäntysalon vuokrakämpälle, jossa vietimme kaksi yötä. Kaasuliedellä ja -jääkaapilla varustettu kämppä on mainio tukikohta isommallekin porukalle. Saunasta pääsee pulahtamaan Saimaaseen. Meistä neljä nukkui kämpässä ja kolme pihalla teltoissa. Telttapaikkoja kämpän lähistöltä joutui vähän hakemaan. Sama ongelma vaivaa suurinta osaa Koloveden leiripaikoista, jotka ovat kivisiä. Tämän vuoksi Metsähallitus on järjestänyt leiripaikoille puisia lavoja telttoja varten.

Mäntysalon kämpän ranta.
Retken ainoa sadekuuro kasteli laiturin.

Lauantaina meloimme Vaajasalon “vuonoissa”, kävimme Ukonvuorella katsomassa kalliomaalauksia ja kiersimme Mäntysalon.

Illalla kämpässä maistuivat letut ja suklaamuussi. Markkukin (jonka evästilanne oli vähän heikko eväiden jäätyä kotiin) sai syödäkseen... Markku oli tosin hankkinut matkalta nakkipaketin ja eli sen avulla "vaihdantataloudessa"...

Laajakaarre

Pitkäsaari

Majava on maistellut puuta ja osa kajakistakin on kadonnut?

Sunnuntaina meloimme kanavien kautta takaisin Kermankeitaalle nauttimaan ravintolan runsaista ja maittavista ruoka-annoksista. Kolovedellä oli rauhallista, retki oli leppoisa ja ilmat olivat kesän parhaat tähän saakka...