Kevättalven tunnelmia Kuusamossa 3 / 2019

 

Aprilliyö Älänteellä 2019

Maalis-huhtikuun vaihteessa suuntasin Rautavaaraan Älänteelle ahkion ja OAC-suksien kanssa. Suunnitelmana oli yöpyä Haatainniemen laavussa.

Vaikka Näätähiekalle päin menevä tie oli aurattu ainakin jonkin matkaa risteyksestä eteenpäin, päätin jättää auton tien 582 varteen. Hiihtelisin aluksi tietä pitkin, sitten metsän kautta suolle, ja lopuksi järven rantaa tai jäätä pitkin leiripaikalle. Matkaa parkkipaikalta laavulle oli linnuntietä 7 km.

Talitintillä oli kovasti asiaa minulle tien varressa. Kävin vilkaisemassa Kalliokoskea ja Myllykoskea. Tiilikanjoki uinui vielä ennen kevättulvia.

Näätähiekan risteyksen jälkeen aurattu osuus loppui, mutta tiellä oli edelleen hyvä hiihdellä.

Venäjänmäen kohdalla poikkesin tieltä ja lähdin metsään kohti Venäjänlampea. Maastokarttaan  merkitty polku oli ahkion kanssa vaikeakulkuinen. Metsä oli sen verran tiheä, että piti välillä jättää Fjellpulken parkkiin ja käydä etukäteen tiedustelemassa reittiä. Ahkion kanssa ei mahtunut kääntyilemään, joten irrotin valjaat ja vedin ahkiota käsin eteenpäin.

Onneksi muutaman sadan metrin metsässä äheltämisen jälkeen edessä aukesi Venäjänlampi ja sen takana Multasuo. Suksin suolle! Hanki kantoi hyvin ja suolla oli helppo ja mukava hiihtää.

Loppumatkan hiihtelin Tiilikanselän jäitä pitkin. Aurinko alkoi laskea, kun saavuin laavulle.

Haatainniemen laavu oli siisti, mutta liiterin polttopuut olivat melkein lopussa ja huussissa oli paljon eläinten jätöksiä. Vieraskirjassa oli tammi-maaliskuulta vain viisi merkintää. Metsähallitus on ilmeisesti säästötoimien vuoksi lopettamassa laavun huollon kokonaan.

Tein avannon jäähän ja laittelin ruokaa. Illalla niemessä kävi tuuli ja toi nuotion savut sisään laavuun, joten vaatteet tuli savustettua. Tuli kirkas pakkasyö. Tähdet tulivat esiin ja tuulikin tyyntyi.

Aamuyöllä nukuin laavussa levottomasti ja heräsin jäiden paukkumiseen, joka niemen kärjessä kuului voimakkaana. Aamulla kuitenkin nukutti sikeästi ja nousin vasta kymmenen jälkeen.

Aprillipäivä oli aurinkoinen. Hiihtelin Haatainniemen rantoja pitkin takaisin Multasuolle.

Tällä kertaa käännyin itään ja kiersin Venäjänmäen toiselta puolelta. Suolla oli kiva suksia.

Tiheä metsä ei houkutellut hiihtäjää. Lounastauon jälkeen ylitin ojan ja jatkoin tietä pitkin etelään. Tienvarren taimet ja oksat olivat kuitenkin jäätyneet kiinni lumeen, mikä teki menosta paikoitellen hankalaa... Välillä piti myös kierrellä puita.

Loppumatkalla poikkesin Näätäsuon hienoihin maisemiin. Näätähiekan uimaranta jäi tällä kertaa väliin...