Jongunjoella ja Karhunpolulla 5 / 2021

27.5. Melonta Teljo - Aittokoski

Toukokuussa suuntasimme melonta- ja patikointiretkelle Pohjois-Karjalaan. Kajakit laskimme vesille Teljossa, Kuhmon ja Lieksan rajamailla. 

Suunnitelmana oli meloa Jongunjokea Teljosta Aittokosken kautta Laklaniemeen saakka, ja sitten patikoida takaisin Aittokoskelle. 

Puijon Ladun retkellä olivat mukana Antti, Hannu, Janne, Jari, Krista, Pentti ja Tuija. Melonta alkoi mukavissa tunnelmissa.

Tullessamme Otroskoskelle yksi meistä oli jo kastautunut Pässinpyörteenkoskessa, jossa oli selvä pudotus. Melan lapa hieman vääntyi, onneksi ei muita vahinkoja.

Otroskoskella pidetyn tauon jälkeen matka jatkui meloen...

ja välillä jopa ilman melaa... melasta kannattaa siis pitää kiinni 😎

Melontaosuutemme vaikein paikka oli Aittokoski, jonka tutkimme etukäteen sillalta, ja myös pelastaja oli valmiina alajuoksulla heittoköyden kanssa. Yhdessä kohdassa koskea aallot löivät "sivusta" kohti melojaa, mikä helposti johtaa kaatumiseen. Kaksi meistä päätti kiertää kosken. Aittokoski on helppo kiertää kärräämällä kanootti polkua ja tietä pitkin kosken ohi.

Yksi kerrallaan laskeuduimme Aittokosken kuohujen syleilyyn, ja kaksi meistä kaatui. Kaatumisen sattuessa kannattaa antaa kanootin mennä edellä ja itse ajelehtia perässä joko jalat edellä tai kanootin päällä, jolloin ei satuta itseään kiviin.

Sumeeta menoa Aittokoskessa...

Aittokosken laskemisen jälkeen rantauduimme ja leiriydyimme. 

Muutama inkkarimeloja rantautui ja kuivatteli kamojaan. Heistäkin osa oli ottanut lähituntumaa virtaavaan veteen. Porukka jatkoi vielä matkaa valoisassa illassa.

Haarapääsky oli tehnyt pesän Aittokosken kotukseen eli kotalaavuun. Me nukuimme teltoissa, ja pääsky sai nukkua yönsä rauhassa.

Illalla juttu luisti nuotion ääressä.

28.5. Melonta Aittokoski - Laklaniemi 

Perjantaiaamun lähtövalmisteluja. Pitäisikö kaikki nämä tavarat mahtua kajakkiin?

Vaahtokukkanen.

Aittokosken jälkeen Jongunjoki rauhoittuu ja kiemurtelee erämaisissa maisemissa. 

Evästauko pidettiin Pälvekoskella, jossa sadekuuro yllätti meidät.

Sateen lisäksi myös kosket "hieman" kastelivat meitä. Kaksinkantajankoskissa oli yllättävänkin isot aallot. Kaikki kuitenkin selvittivät kosket kunnialla, ja pian rantauduttiin Laklaniemeen.

Laklaniemessä leiriydyimme ja lämmitimme telttasaunan. Jokivesi ja sauna virkistivät!

29.5. Laklaniemi - Aittokoski patikoiden

Aamupala valmistuu retkikeittiössä.

Melontaosuutemme päättyi Laklaniemeen. Kärräsimme kajakit tien varteen ja lähdimme patikoimaan Karhunpolkua pohjoiseen.

Aluksi kuljettiin vähän matkaa tietä pitkin, mutta pian Karhunpolku johdatti meidät hienoon vanhaan metsään ja Rasvasuon-Kitkasuon soidensuojelualueelle.

Suopursut olivat puhkeamassa kukkaan.

Jongunjoki.

Valamajoen autiotuvalla pidimme tauon. Janne pääsi esittelemään korjausvälineitään ja kuvasimme heijastuksia joen pinnassa.

Karhunpolku oli tällä osuudella tasainen ja helppokulkuinen, matka joutui. Päätimme jatkaa kävelyä Aittokoskelle saakka, jossa leiriydyimme. 

Reissun viimeisenä päivänä ohjelmassa oli enää kajakkien haku ja kotimatka. Monipuolinen ja elämyksellinen kevätretki upeassa luonnossa!

Jongunjoki 2016

Lieksan Jongunjoelle sain seurakseni Matin, Pentin ja Tuijan. Melontaretkemme ajoittui kesäkuun alkuun. Sää oli mukava, mutta vesi oli valitettavasti vähän turhan alhaalla (Viitakosken virtaama oli alle 10 kuutiota sekunnissa).

Melontakalustona meillä oli koski- ja jokiretkikajakkeja Roguesta Prijon Yukoniin. Olimme liikkeellä yhdellä autolla, jonka jätimme Viitakoskelle. Erästelyn Artolta saimme kyydin Teljoon, josta aloitimme melonnan perjantaina 3.6. aurinkoisissa tunnelmissa.

Teljon sillan jälkeen oli mukavaa pientä virtaa, rannoilla metsää ja vähän suotakin. Pässipyörteenkosken tarkistimme Erästelyn Melontareittiselostuksen ohjeiden mukaisesti rannalta, vaikka se olikin helppo laskettava.

Kohta tultiin Otroskoskille, joissa ei voinut välttää pohjakosketuksia. Pysähdyimme evästauolle Otroskosken kämpälle, jossa pari kumilauttailijaa lämmitteli saunaa.

Yhteensä noin 12 kosken ja 12 km:n melonnan jälkeen saavuimme Aittokoskelle, joka oli reittimme ehkä vaativin koski. Aittokoski näytti hankalalta - pitkä, kapea ränni ja ennen siltaa paljon kiviä näkyvissä. Väsytti ja koskenlasku arvelutti. Matti näytti kuitenkin mallia ja laski kosken mallikkaasti, ja muutkin rohkaistuivat laskemaan enemmän tai vähemmän kiviä kolistellen. (Jos Aittokosken haluaisi kiertää maitse, kannattaisi varmaan olla kanoottikärryt mukana.)

Pystytimme teltat Aittokosken leiripaikalle. Seuranamme iltanuotiolla oli eräs keski-eurooppalainen patikkaretkeilijä, joka yöpyi kotuksessa. (Kotus on matala kota tai maja, ikään kuin kaksi laavua rakennettuna yhteen.)

- “Valvoitteko yöllä?” Tuija kyseli aamulla.

- “Nukuitteko yöllä?” Tämän vastakysymyksen esitti eräs hyvin ohuella telttapatjalla varustautunut meloja...

Vaihtelevasti nukutun (tai valvotun) yön ja reilun aamupalan jälkeen jatkettiin melontaa. Aittokosken jälkeinen osuus oli hieno ja helppo melottava. Joki mutkittelee pitkän matkan rauhallisesti hiekkatörmien reunustamana halki kauniiden ja hyvin erämaisten maisemien.

"Kahden kypärän taktiikka"

Täytyy syödä hyvin, että jaksaa.

Pälvekosken taukopaikalla pidimme ruokataukoa. Pälvekoski oli matala, mutta kuitenkin suhteellisen helppo. Pari muutakin pientä koskea oli matkan varrella.

Seuraava tauon paikka oli Laklaniemen laavu. Reissumme oli jo loppupuolella. Erämaiset maisemat jatkuivat lähes Viitakoskelle saakka. Viitakoski oli reittimme suurin koski, mutta kuitenkin melko selkeä laskettava. Aloitus vasemmasta reunasta, sillan ali ja oikealle, ja loppumatka selkeän virran mukana.

Siihen melontaosuus loppuikin. Päivästä tuli pitkä, sillä meloimme 34 km ja ajelimme illalla (ja osin yöllä) kotiin. Sunnuntai oli melontareissumme varapäivä, joka jäi käyttämättä, koska ehdimme Viitakoskelle jo lauantai-iltana.

Jongunjoki on hieno ja erämainen, mutta paikoin vaativa melontakohde. Joen virtaama vaihtelee voimakkaasti. Joen ollessa kuivimmillaan virtaama on vain muutaman kuutiometrin sekunnissa, mutta tulvahuipun aikaan se saattaa nousta jopa 150 kuutioon sekunnissa.