Jongunjoella ja Karhunpolulla 5 / 2021

27.5. Melonta Teljo - Aittokoski

Toukokuussa suuntasimme melonta- ja patikointiretkelle Pohjois-Karjalaan. Kajakit laskimme vesille Teljossa, Kuhmon ja Lieksan rajamailla. 

Suunnitelmana oli meloa Jongunjokea Teljosta Aittokosken kautta Laklaniemeen saakka, ja sitten patikoida takaisin Aittokoskelle. 

Puijon Ladun retkellä olivat mukana Antti, Hannu, Janne, Jari, Krista, Pentti ja Tuija. Melonta alkoi mukavissa tunnelmissa.

Tullessamme Otroskoskelle yksi meistä oli jo kastautunut Pässinpyörteenkoskessa, jossa oli selvä pudotus. Melan lapa hieman vääntyi, onneksi ei muita vahinkoja.

Otroskoskella pidetyn tauon jälkeen matka jatkui meloen...

ja välillä jopa ilman melaa... melasta kannattaa siis pitää kiinni 😎

Melontaosuutemme vaikein paikka oli Aittokoski, jonka tutkimme etukäteen sillalta, ja myös pelastaja oli valmiina alajuoksulla heittoköyden kanssa. Yhdessä kohdassa koskea aallot löivät "sivusta" kohti melojaa, mikä helposti johtaa kaatumiseen. Kaksi meistä päätti kiertää kosken. Aittokoski on helppo kiertää kärräämällä kanootti polkua ja tietä pitkin kosken ohi.

Yksi kerrallaan laskeuduimme Aittokosken kuohujen syleilyyn, ja kaksi meistä kaatui. Kaatumisen sattuessa kannattaa antaa kanootin mennä edellä ja itse ajelehtia perässä joko jalat edellä tai kanootin päällä, jolloin ei satuta itseään kiviin.

Sumeeta menoa Aittokoskessa...

Aittokosken laskemisen jälkeen rantauduimme ja leiriydyimme. 

Muutama inkkarimeloja rantautui ja kuivatteli kamojaan. Heistäkin osa oli ottanut lähituntumaa virtaavaan veteen. Porukka jatkoi vielä matkaa valoisassa illassa.

Haarapääsky oli tehnyt pesän Aittokosken kotukseen eli kotalaavuun. Me nukuimme teltoissa, ja pääsky sai nukkua yönsä rauhassa.

Illalla juttu luisti nuotion ääressä.

28.5. Melonta Aittokoski - Laklaniemi 

Perjantaiaamun lähtövalmisteluja. Pitäisikö kaikki nämä tavarat mahtua kajakkiin?

Vaahtokukkanen.

Aittokosken jälkeen Jongunjoki rauhoittuu ja kiemurtelee erämaisissa maisemissa. 

Evästauko pidettiin Pälvekoskella, jossa sadekuuro yllätti meidät.

Sateen lisäksi myös kosket "hieman" kastelivat meitä. Kaksinkantajankoskissa oli yllättävänkin isot aallot. Kaikki kuitenkin selvittivät kosket kunnialla, ja pian rantauduttiin Laklaniemeen.

Laklaniemessä leiriydyimme ja lämmitimme telttasaunan. Jokivesi ja sauna virkistivät!

29.5. Laklaniemi - Aittokoski patikoiden

Aamupala valmistuu retkikeittiössä.

Melontaosuutemme päättyi Laklaniemeen. Kärräsimme kajakit tien varteen ja lähdimme patikoimaan Karhunpolkua pohjoiseen.

Aluksi kuljettiin vähän matkaa tietä pitkin, mutta pian Karhunpolku johdatti meidät hienoon vanhaan metsään ja Rasvasuon-Kitkasuon soidensuojelualueelle.

Suopursut olivat puhkeamassa kukkaan.

Jongunjoki.

Valamajoen autiotuvalla pidimme tauon. Janne pääsi esittelemään korjausvälineitään ja kuvasimme heijastuksia joen pinnassa.

Karhunpolku oli tällä osuudella tasainen ja helppokulkuinen, matka joutui. Päätimme jatkaa kävelyä Aittokoskelle saakka, jossa leiriydyimme. 

Reissun viimeisenä päivänä ohjelmassa oli enää kajakkien haku ja kotimatka. Monipuolinen ja elämyksellinen kevätretki upeassa luonnossa!

Koli / Pielinen 2017

Aurinkoa, lämpöä ja hienoja maisemia riitti Kolin melontaretkellä 1.-2.7.2017.

Puijon Ladun retkikuntaan kuului kahdeksan osallistujaa: Antti, Janne, Merja, Niina, Satu, Seppo, Sofia ja Ulla. Lähdimme melomaan Kolin satamasta.

Pieliselle oli luvassa kohtalaista tuulta. Kolin satamassa näimme vaahtopäitä, mutta valmistautuessamme melontaan tuuli tyyntyi jonkin verran juuri sopivasti. Lauantaina itätuulta oli muutama metri sekunnissa.

Ensimmäinen taukopaikka oli hieno Iso-Korppi.

Pilvenhattaroita ei juuri näkynyt...

Etenimme kapean saariketjun länsipuolta enimmäkseen tuulensuojassa. Kalasääsket kaartelivat taivaalla.

Suopursut kukkivat Laitosaaressa, joka oli toinen taukopaikkamme.

Leiriydyimme Rykiniemen hiekkarannoille. Lähistöllä yöpyi myös Herajärven kierroksen vaeltajia ja muita ruutupaitamiehiä...

Sunnuntaina oli lähes tyyntä, vain pieni tuulenvire oli Pielisen yllä. Palasimme suurin piirtein samaa reittiä pohjoiseen.

Matkan varrella poikkesimme salaperäisellä vihreällä lammella, josta saa kirkasta vettä.

Tauot pidettiin tällä kertaa Laitosaaren länsipuolella, jossa tapasimme lähistöllä mökkeilevän pariskunnan, ja Pienessä Korpissa. Molemmilla taukopaikoilla suklaatarjoilu pelasi kiitettävästi...

Kolin kansallispuiston saaristossa oli yllättävän rauhallista heinäkuun alussa. Vastaan tuli vain muutama vene ja yksi eteläsuomalainen meloja.

Reissu oli onnistunut ja Koli näytti meille vaaransa...