Kemihaarasta Vongoivalle kautta soiden ja saunojen, UKK 9 / 2020

Syyskuun ruskavaelluksemme suuntautui Urho Kekkosen kansallispuistoon. Tarkoitus oli tutustua Itäkairaan ja sään salliessa nousta Vongoivan huipulle...

6.9. Kemihaara - Jussinmurusta

Suuntasimme Kemihaarasta pohjoiseen Keskirovien kautta. Itäkairassa on paljon koivikoita, metsä oli paikoin yllättävänkin rehevää.

Päivä kuljettiin pääasiassa mönkijäuraa ja selvää polkua pitkin. Leipänotkon jälkeen poikkesimme vaaran päällä.

Illalla saavuimme Jussinmurustan laavulle. Viereinen puro oli matala, mutta sai siitä kuitenkin vettä otettua, kun varoi koskemasta pohjaa. Pian alkoi sataa. Laavun lähistölle leiriytyi myös kolmen nuoremman vaeltajan porukka.

7.9. Jussinmurusta - Tahvontupa

Sateisen yön jälkeen tihuutti vielä vettä, mutta leirin purkamisen jälkeen sade lakkasi sopivasti.

Lähdimme seuraamaan poroaitaa luoteeseen kohti Härkämurustaa ja Jaurujokea.

Reitin varrella oli useita märkiä suoalueita, joiden ylitys sujui vaihtelevasti. Kumisaappaita emme harrasta, mutta paikoin ne olisivat olleet tarpeen. Rämpimisen jälkeen Päivi väänsi sukkia kuivaksi, mutta pian oli taas uusi suo edessä...

Itäkairan upeat maisemat palkitsevat vaeltajan.

Härkämurustalta alkoi pitkä alamäki Jaurujokilaaksoon. Jossain vaiheessa huomasimme, että emme enää seuranneet karttaan merkittyä poroaitaa, vaan ilmeisesti uutta poroaitaa, jota ei ollut meidän kartoissamme. Kyseisessä paikassa piti myös vaihtaa Itäkairan kartta yleisempään kansallispuiston karttaan. Pieni suunnistusvirhe ei haitannut, sillä se lyhensi päivämatkaamme parilla kilometrillä.

Sopiva kahluupaikka löytyi helposti ja kahlasimme Jaurujoen yli. Joki näytti upealta ja kirkas vesi maistui. 

Kelopuiden katveessa vietetyn tauon jälkeen jatkoimme Tahvontuvalle. Pystytimme teltat ylätasanteelle tuvan taakse, jossa on mukavaa maastoa telttailuun. Sekä autio- että varaustuvassa oli porukkaa. Sauna oli jo lämmin ja saunavuoroja löytyi kaikille.

8.9. Tahvontupa - Vongoiva - Tahvontupa

Aamulla Tahvontuvan piipusta nousi savua.

Suuntasimme päiväretkelle kohti Vongoivaa. Aluksi polku johdatteli meitä ylös jyrkkää rinnettä. 

Tyyrojan latvoilta nousimme tunturiin. Vastaan tuli lakastuva kurjenkanervan kukka ja poron leukaluut.

Hyvässä säässä ja kevein kantamuksin Vongoivan huiputus onnistui helposti.

Vongoivan huipulta oli hieno näköala joka suuntaan, myös Venäjän puolen tuntureille. Tahvontuvalla yöpynyt vaeltaja sattui huipulle samaan aikaan.

Laskeuduimme upeissa maisemissa Vongoivanräystään länsipuolelle ja jatkoimme etelään.

Vanha kelo, taustalla Vongoivanräystäs.

Kuljimme mahtavan vanhan metsän poikki takaisin Tahvontuvalle.

Tahvontuvalla ja sen ympäristössä yöpyi taas useita vaellusporukoita. Erämaasauna vetää ihmisiä puoleensa. Jotkut harrastivat myös uintia, vaikka Tyyroja on hyvin matala. Purossa sai juuri ja juuri itsensä kasteltua.

9.9. Tahvontupa - Härkävaara

Seitsemän vuoden takaisen, harvinaisen suuren metsäpalon jäljet näkyivät Jaurujokilaaksossa. 

Kuljimme alas Jaurujoen vartta. Päivän ruuhkahuippu koettiin, kun vastaan tuli kaksi vaeltajaa.

Kahlasimme takaisin Jaurujoen eteläpuolelle.

Vuorossa oli yli kolmen kilometrin pituinen nousu metsän poikki Peuraselkään. Tällä kertaa kuljimme ylhäällä soita vältellen.

Poroaidan alitus Nummerusvaaranpalossa.

Härkävaaran tupa on erikoinen paikka. Tupa on sen verran syrjässä, että saunasta huolimatta sinne ei johda selvää polkua, kuten useimpiin UK-puiston tupiin. Tuvalle täytyy suunnistaa. 

Kulkiessamme tupaa kohti mieleen tuli vuoden 2016 onnettomuus. Sydäntalven kovassa pakkasessa pari itäsuomalaista vaeltajaa kääntyi takaisin kohti Härkävaaran tupaa, jossa olivat jo yöpyneet. Vaikeissa olosuhteissa hiihtäjät eivät kuitenkaan enää löytäneet takaisin tuvalle ja lopulta toinen miehistä menehtyi. Pelastajat löysivät miehet tuvan lähistöltä.

Kova pakkanen ei meitä syyskuussa uhannut. Härkävaaran tupa löytyi kartan, kompassin ja lopulta myös GPS:n avulla. Suurta saunaa piti lämmittää pitkään, mutta löylyt tekivät hyvää pitkän vaelluspäivän päätteeksi.

10.9. Härkävaara - Keskiharju

Aamu valkeni sumuisena.

Härkävaarassa oli hiljaista. Edellinen kävijä oli vieraskirjan mukaan käynyt tuvassa viikko ennen meitä. Vieraskirjassa myös Anni kertoi hienosta, pitkästä vaelluksestaan (ja vessapaperin loppumisesta).

Riekko maastoutui hyvin vaivaiskoivikkoon.

Kuljimme metsän halki itään kohti Kevätvuotson suoaluetta. Luvassa oli taas vähän rämpimistä.

Liittohaaran kahlaus sujui hyvin, vesi ei ollut kovin korkealla. Jatkoimme kaakkoon kohti Kemihaaraan vievää polkua. Reilu kilometri poroaidan jälkeen leiriydyimme joen varteen, vanhan nuotiopaikan ympäristöön.

11.9. Keskiharju - Kemihaara

Yöllä oli pakkasta, joten aamullakin oli mukava hieman lämmitellä nuotion ääressä.

Reissun viimeisen nuotion sammuttua kävelimme suoraan Kemihaaran parkkipaikalle lähes ilman taukoa. Aamun viileys vauhditti askeleita.

Kemihaarassa päivä paistoi. Oli aika päättää onnistunut retki.

Raja-Joosepista Anteriin, UKK elokuussa 2020

Elokuun alussa tutustuin Urho Kekkosen kansallispuiston itäosiin. Vaelsin Raja-Joosepista Luttojoen, Suomujoen ja Muorravaarakan kautta Anterinmukkaan ja Kiertämäjärvien kautta takaisin...

Raja-Jooseppi - Suomunköngäs

Aluksi kävin tutustumassa Raja-Joosepin kenttään, joka on aivan Venäjän rajan tuntumassa.

Luttojoen ylitys sujui helposti riippusiltaa pitkin...

mutta pian tämän jälkeen oli kahlattava Kiertämäjoen yli, koska reittini vei länteen päin.

Luttojoen upeita maisemia ja vanhaa mäntymetsää.

Saavuin Suomujoen varteen ja päätin leiriytyä Suomunkönkäälle, vaikka oli vasta aikaista. Paikka oli erinomainen, eikä ollut kiire mihinkään. Illalla leirin ohi kulki pari vaeltajaa, jotka olivat jo lopettelemassa reissuaan. Muita ei näkynyt.

Leiripaikan mukavuutena oli juokseva vesi. Erittäin hyvin juokseva. Vettä noutaessa piti varoa, ettei astia karkaa koskeen.

Suomunköngäs - Yläjänkä

Melko hyvin nukutun yön jälkeen jatkoin ylös Suomujoen vartta ja maisemien ilotulitus jatkui.

Jatkoin Pahaojan vartta Jyrkkävaaralle, ja edelleen etelään Muorravaarakkaan päin.

Harrijoessa oli aika kova virtaus. Joku ystävällinen kulkija oli asetellut joen yli poikkipuun, josta oli hyvä ottaa tukea kahlatessa.

Heti Harrijoen kahlauksen jälkeen tapasin ihmisen. Käsillä oli siis päivän ruuhkahuippu. Toinen vaeltaja oli leiriytymässä Harrijoen ja Muorravaarakan risteykseen.

Sain vinkin hienosta leiripaikasta kolmisen kilometriä ylävirtaan päin, ja päätin jatkaa sinne. Paikka olikin upea, mutta lähellä oli soita. Tyynellä ja lämpimällä ilmalla hyttysiä vielä riitti...

Yläjänkä - Anterinmukka

Reissun kolmantena päivänä matka jatkui ylös Muorravaarakanjoen vartta. 

Ruokatauolla seurasin sarvijäärän touhuja sen verran innokkaasti, että lounas kiehahti vähän yli.

En malttanut kävellä Muorravaarakan tuvalle saakka, vaan oikaisin metsän poikki ylös Tiuhtelmapään rinnettä. Vanhassa metsässä kanalintu, varmaankin metso, lehahti lentoon.

Ylempänä metsä muuttui yllättävän tiheäksi tunturikoivikoksi. Koivikon harventuessa lännessä näkyi "tuntureita taivaan täydeltä". Kuuluisimman tunturin huipulla on masto...

Harkitsin yöpymistä ylhäällä tunturin tuntumassa, jossa saisi olla rauhassa hyttysiltä. Mutta ylhäällä purot olivat kuivuneet ja Anterinmukan saunakin alkoi houkutella. Saunahan melkein jo tuoksui muutaman kilometrin päähän... :)

Kaarreojan upea laakso johdatteli alas kohti Anteria. Muutama vaeltaja tuli vastaan ja kaksi pyöräilijää oli kävelyretkellä Anterista käsin.

Anterinmukka on maineensa veroinen. Hieno tupa, sauna ja "kylmäkylpylä" erämaan keskellä Anterinjoen mutkassa vetää vaeltajia puoleensa. Tuvalla ja sen ympäristössä yöpyi ehkä viitisentoista retkeilijää, mutta saunavuorot jaettiin sovussa ja iltamyöhään saapuneetkin pääsivät kylpemään. 

Anterinmukka - Kiertämäjärvi

Anterinmukasta matka jatkui kohti Anterin pyöräparkkia... alkumatkasta piti ylitellä muutama matala joki. Anterissa yöpyneet pyöräilijät lähtivät myöhemmin liikkeelle, mutta ohittivat minut pian. Pyöräily on sallittu Raja-Joosepin ja Anterin välisellä uralla.

Jokivarren luontoa.

Tie Anterista Raja-Joosepista on helppokulkuinen, mutta tylsä! Tie leveni ja jatkui suorana, ja kohta jopa sähkölinja kulki tien vieressä. Sopivan tilaisuuden tullen kuljin osan matkasta omia reittejä "metsien kätköissä".

Kompassini, pieni ja musta Suunto Clipper, kesti mukana monet reissut, mutta tällä kertaa se irtosi pidikkeestään. Kompassi putosi kai metsään jonnekin Anterin ja Kiertämäjärven välimaastoon. Saa palauttaa, jos löytyy... :)

Kiertämäjärvi - Raja-Jooseppi

Telttailin Kiertämäjärven autiotuvan pihassa. Yöllä reissun ensimmäiset sadepisarat ropisivat teltan kattoon.

Lämmin, puolipilvinen sää jatkui. Kiertämäojan varressa oli vähän soita, mutta muuten oli mukavaa kulkumaastoa. 

Reissun viimeinen ruokatauko Alemman Kiertämäjärven laavulla.

Palasin Kiertämäjoen vartta lähtöruutuun eli Raja-Jooseppiin. Oli aika hyvästellä UKK:n vanhat metsät (kuukaudeksi)...

Vaellus sujui hyvin. Mieleen jäivät mahtavat joet, metsät, tunturit ja Anterimukan sauna. Miinuspuolelle merkitään jokivarsien hyttyset ja tylsä rajavyöhykkeen reitti. Matka jatkui Kiilopäälle saunomaan ja sitten kotia kohti.