2019-07-18

Aprilliyö Älänteellä 2019


Maalis-huhtikuun vaihteessa suuntasin Rautavaaraan Älänteelle ahkion ja OAC-suksien kanssa. Suunnitelmana oli yöpyä Haatainniemen laavussa.


Vaikka Näätähiekalle päin menevä tie oli aurattu ainakin jonkin matkaa risteyksestä eteenpäin, päätin jättää auton tien 582 varteen. Hiihtelisin aluksi tietä pitkin, sitten metsän kautta suolle, ja lopuksi järven rantaa tai jäätä pitkin leiripaikalle. Matkaa parkkipaikalta laavulle oli linnuntietä 7 km.


Talitintillä oli kovasti asiaa minulle tien varressa. Kävin vilkaisemassa Kalliokoskea ja Myllykoskea. Tiilikanjoki uinui vielä ennen kevättulvia.



Näätähiekan risteyksen jälkeen aurattu osuus loppui, mutta tiellä oli edelleen hyvä hiihdellä.

Venäjänmäen kohdalla poikkesin tieltä ja lähdin metsään kohti Venäjänlampea. Maastokarttaan  merkitty polku oli ahkion kanssa vaikeakulkuinen. Metsä oli sen verran tiheä, että piti välillä jättää Fjellpulken parkkiin ja käydä etukäteen tiedustelemassa reittiä. Ahkion kanssa ei mahtunut kääntyilemään, joten irrotin valjaat ja vedin ahkiota käsin eteenpäin.



Onneksi muutaman sadan metrin metsässä äheltämisen jälkeen edessä aukesi Venäjänlampi ja sen takana Multasuo. Suksin suolle! Hanki kantoi hyvin ja suolla oli helppo ja mukava hiihtää.




Loppumatkan hiihtelin Tiilikanselän jäitä pitkin. Aurinko alkoi laskea, kun saavuin laavulle.



Haatainniemen laavu oli siisti, mutta liiterin polttopuut olivat melkein lopussa ja huussissa oli paljon eläinten jätöksiä. Vieraskirjassa oli tammi-maaliskuulta vain viisi merkintää. Metsähallitus on ilmeisesti säästötoimien vuoksi lopettamassa laavun huollon kokonaan.


Tein avannon jäähän ja laittelin ruokaa. Illalla niemessä kävi tuuli ja toi nuotion savut sisään laavuun, joten vaatteet tuli savustettua. Tuli kirkas pakkasyö. Tähdet tulivat esiin ja tuulikin tyyntyi.


Aamuyöllä nukuin laavussa levottomasti ja heräsin jäiden paukkumiseen, joka niemen kärjessä kuului voimakkaana. Aamulla kuitenkin nukutti sikeästi ja nousin vasta kymmenen jälkeen.


Aprillipäivä oli aurinkoinen. Hiihtelin Haatainniemen rantoja pitkin takaisin Multasuolle.


Tällä kertaa käännyin itään ja kiersin Venäjänmäen toiselta puolelta. Suolla oli kiva suksia.



Tiheä metsä ei houkutellut hiihtäjää. Lounastauon jälkeen ylitin ojan ja jatkoin tietä pitkin etelään. Tienvarren taimet ja oksat olivat kuitenkin jäätyneet kiinni lumeen, mikä teki menosta paikoitellen hankalaa... Välillä piti myös kierrellä puita.



Loppumatkalla poikkesin Näätäsuon hienoihin maisemiin. Näätähiekan uimaranta jäi tällä kertaa väliin...




2018-12-31

Jäätävä Naarajoki lokakuussa 2018

Oli tyyni, kylmä ja kuulas lokakuinen sunnuntaiaamu. Matkalla Pieksämäelle huomasimme, että jotkut järvenlahdet olivat jäässä. Lähestyvästä talvesta kertoi myös se, että Naarajoen melontalaiturit oli jo nostettu pois vesiltä...


Muutama vuosi oli ehtinyt vierähtää edellisestä Naarajoen retkestäni. Tällä kertaa sain seurakseni Jannen ja Tuijan. Kylmän sään ja kylmän veden vuoksi kaikilla oli märkä- tai kuivapuvut.

Olimme liikkeellä kahdella autolla. Aluksi jätimme kajakit Lomatrion rantaan ja siirsimme toisen autoista melonnan lopetuspaikkaan Välijoenkylän sillan lähelle. Sitten aloitimme melonnan Lomatrion rannasta. (Varsinaisen melontakauden aikana suositulla Naarajoen reitillä on myös saatavissa kuljetuspalveluita ja vuokrakalustoa.)


Aurinko heijasteli peilityynen Naarajärven pinnasta.


Oli todella hieno, mutta viileä, melontasää. Ilman lämpötila oli nollan tuntumassa. Vesi oli alhaalla, minkä huomasimme heti Naarajoelle päästyämme.


Jäätävää! Alanteenlammen jälkeisissä mutkissa joki oli jäätynyt. Ohut riite meni onneksi helposti rikki melomalla. Jäiden helistessä jatkoimme matkaa ensimmäisen kajakin toimiessa jäänmurtajana.



Naarajoen melontareitti on mutkainen, kapea ja rauhallisesti virtaava. Joella on usein viidakkomainen tunnelma. Monissa paikoissa joutuu väistelemään puita ja oksia.


Tällä kertaa vesi oli niin matalalla, että muutamassa paikassa juutuimme kiinni majavien patoihin tai kaatuneisiin puihin. Kajakista ei kuitenkaan tarvinnut nousta kuin yhden padon ylityksessä.




Naarajoen reittiseloste kertoo: "Ensimmäinen hyvä pysähdyspaikka on suuren sähkölinjan alla, 5 km Lomatriolta". Tässä paikassa jo hymyilytti...





Löysimme karpaloita joen rannasta.




Koivutaidetta matkan varrella.



Reilut eväät, kuten lanttukukko ja omenapiirakka, maistuivat Niskanivun laavulla.


Lokakuinen päivä hämärtyi meloessamme Suurenaukeansuon reunassa. Loppumatkasta kaivettiin jo otsalamput esille.


Välijoenkylän kohdalla 20 km:n melontaretkemme päättyi. Oli pimeää ja kajakkien luukut olivat riitteessä. Saimme pakattua kaikki kolme kajakkia yhden auton katolle. Lomatriossa jaoimme tavarat kahteen autoon ja kotimatka alkoi...

Takana oli hieno ja erilainen Naarajoen melontaretki. Vesi riitti juuri ja juuri melomiseen, patoja piti ylittää ja jäätä särkeä. Aurinkoa, ruskaa, karpaloita.


Eikä tässä vielä kaikki. Kotimatkalla näimme kirkkaita revontulia...