2018-09-21

Kaldoaivi, Pulmanki - Sevetti 9 / 2018



Sakkyn Erä- ja luonto-opaskoulutuksen vaelluksella 9.9. - 14.9.2018 kuljettiin Pulmankijärvi-Sevettijärvi-reittiä Kaldoaivin erämaa-alueen halki.




Pulmankijoen silta.



Saavuimme illalla Pulmankijoelle ja heti aluksi leiriydyimme joen rantaan.



Pulmankijoki - Tsuomasjärvi: maanantaiaamun lähtötunnelmia.

Pulmankijoelta lähdettäessä heti alussa on parinsadan korkeusmetrin nousu tunturiylängölle, sen jälkeen on tasaisempaa.







Miutijoen autiotupa on aivan Norjan rajan pinnassa. Tuvalla ei ole puuhuoltoa eli polttopuita oli vähän, sen sijaan roskia oli eteisessä reilusti. Miutijoen voi ylittää lankkuja pitkin...




Mivttečohkka-tunturin huipulla.




Reitin varrella, tunturien välissä, on nimetön järvi.





Vaellusreitti kiertää Tsuomasvárrin huipun ja laskeutuu sitten Tsuomasjärven autiotuvalle.



Kuvassa takana on rajavartioiden tupa, keskellä Tsuomasjärven tupa. Reitti tuvalle menee vasemmalla näkyvän suon poikki. Syvälle suohon oli uponnut jonkun kulkijan saapas.





Revontulia näkivät ainakin ne, jotka viihtyivät myöhään nuotion ääressä...




Kaldoaivissa on paljon pystyyn kuolleita koivuja. Tunturimittarin ja hallamittarin toukat ovat syöneet koivujen lehdet ja koivikon toipuminen voi kestää kymmeniä vuosia. Näitä aavemaisia koivikoita on myös Tsuomasjärven tuvan ympäristössä.




Tsuomasjärvi - Huikkimajoki


Tsuomasjärveen laskevan joenpätkän koski, jonka vesi maistui vaeltajille.





Tiistaipäivää sävyttivät jalkavaivat, joiden vuoksi vauhti hidastui. Onneksi sää jatkui hyvänä eikä tasangolla tuullut paljoakaan.




Tshaarajärven tuvalla pidimme ruokatauon ja päätimme jatkaa Huikkimajoelle saakka. Päivästä tuli pitkä ja raskas ainakin jalkavaivaisille...


Useiden märkien soiden ylitys oli paikoin haastavaa.



Siilisjoki oli tässä kohti vähävetinen, vaelluskenkiä ei tarvinnut riisua ylityksessä.




Huikkimajoki - Iisakkijärvi: Vaihteeksi lyhyt päivämatka, vain kymmenkunta kilometriä. Sateinen päivä. Koivuja oli enemmän kuin reitin pohjoisosissa, ja Iisakkijärvellä nähtiin ensimmäiset männyt.










Iisakkijärvellä nuotion ääressä oli hyvä tunnelma sateesta huolimatta.


Iisakkijärven tupa on reitin eteläisin autiotupa, koska Opukasjärven tupa paloi helmikuussa 2018. Niinpä Iisakkijärvellä riitti porukkaa. "Kokoontumisajoihin" saapui kulkijoita pohjoisesta, idästä ja etelästä...


Iisakkijärvi - Sevettijärvi: Sade ja jalkavaivat jatkuivat. Mäntyjä tuli vastaan yhä enemmän ja muutama joki piti ylittää. 


Siilisjoen ylitys venelossilla (lossi poistetaan käytöstä syyskuun lopussa).




Siilisjoki laskee Opukasjärveen.


Näätämöjoki ylitetiin siltaa pitkin.



Vaelluksen viimeinen yö telttailtiin Sevetin lähistöllä. Parin päivän sateesta huolimatta viimeisenä aamuna hymy oli herkässä...

Kaldoaivissa oli upeaa, mutta parilla osallistujalla oli jalkavaivoja. Omalta osaltani väärä kenkävalinta teki loppumatkasta tuskaista, rakkolaastareita ja särkylääkkeitä kului. Opettavainen reissu.


Kohokohtina mieleen jäivät ruskan värjäämät tasangot, kuolleet, aavemaiset koivut, revontulet sekä auringonlasku ja -nousu Tsuomasjärven autiotuvalla.