Naarajoki syyskuun lopulla 2020

Tällä kertaa retkikertomus on lähtöisin Pentin kynästä:

"Melontaretki 26.-27.9.2020 Naarajoella - alligaattoreita?

Puijon Ladun melontakalenteri oli laadittu huolella vuotta aikaisemmin. Melontaretken ajankohdaksi tuli lämpimin syyskuun viimeinen viikonloppu vuosikymmeniin. Kohteena oli Kymijoen vesistön latva-alue. 

Vesille päästiin Pieksämäen Lomatriolta, Naarajärven rannasta. Antti vetäjänä tunsi reitin hyvin mm. Suomi Meloosta. Jounille ja minulle tämä oli ensimmäinen kerta. 

Lyhyen järvimelonnan jälkeen alkoi Naarajoki. Vesi oli sopivan korkealla, kajakit eivät kyntäneet pohjaa ja siltojen ali pääsi ilman eskimokäännöstä. Mutkaiselle ja kapealle joelle oli tehty sotien jälkeen tukinuittoon ohituskanavia, joilla pahimmat sumapaikat ohitettiin. Majavien jälkiä näkyi, mutta yhtään varsinaista patoa emme kohdanneet. 

Iltapäivällä yritimme vuoden luontokuvaa lentoon nousevasta joutsenesta.

Tässä maisemassa ja säässä kelpasi meloa. 

Saavuimme Niskanivun laavulle jo ennen neljää. Auringonlaskuun oli aikaa, joten jatkoimme Naarajoen loppuun Niskajärvelle. Sinne oli kokoontunut kymmenkunta joutsenta, mutta kuvausintomme oli jo hellittänyt. 

Suunnistimme Välijoen kautta Vehvaalle. Leiripaikalle saavuttiin seitsemäksi ja teltat saatiin pystyyn juuri ennen pimeää.  

Ruoka maistui 26 km melonnan jälkeen. Jälkiruuaksi tarjottiin lettuja. Kummallista, miten jotkut onnistuvat kuljettamaan taikina-ainekset, hillot ja paistinpannun, kun omat osin puutteelliset varusteet täyttivät kajakin.

Tyyni Vehvaan ranta sunnuntaiaamuna.

Vehvaalta matka jatkui Välijoen kautta Pyhäluomaan. Kilometrin järviosuuden jälkeen tulimme Porsaskoskelle. 1800-luvulla siellä valmistettiin järvimalmista rautaa ns. harkkohytissä. 1900-luvulla padon vesivoimaa käytettiin myllyyn, raamisahaan ja höyläkoneeseen sekä sähkön tuotantoon kylälle. Sähköä riitti 20 W taloa kohti ja virta katkaistiin kylältä klo 22 iltaisin. 

Tapasimme laitoksen nykyisen omistajan, joka on kunnostanut aluetta vuosikymmeniä. Hän esitteli meille suljettua historiallista ja hyvin tuntemaansa kohdetta laitteineen. Oli hienoa tutustua laitokseen ratkaisuineen. Varaosia ei haettu kaupasta, vaan ne tehtiin pääosin itse.

Kannoimme kajakit padon ohi ja matka jatkui järvien jälkeen Nykälänjoelle, jossa laskimme muutaman pienen kosken.

Orjuujärvellä kostea kuuma ilma, tumma kapea vesiuoma ja sitä reunustava rehevä parimetrinen kaislikko veivät ajatukset muualle. Yhtäkkiä kuului loiskahduksia takaa – alligaattorit hyökkäävät? Hätäisiä melanvetoja ja nopea vilkaisu taakse. Ei siellä enää mitään näkynyt. Varmuutta ei saatu, oliko siellä alligaattoreita vai muita eksoottisia eläimiä. Onneksi pääsimme pian Nykälän kylän sillalle ja nousimme 17 km jälkeen maihin.

Antti oli sopinut kajakkien kuljetuksen, joten vältyimme turhilta ajokilometreiltä. Aikataulu ja järjestelyt pitivät. XStreamsin auto trailereineen saapui minuutilleen sovittuna aikana. Lomatriolta jatkoimme kahvitauon jälkeen Kuopioon.

Naarajärveltä lähtevää reittiä voi suositella perustaidot hallitseville retkimelojille. Keväällä ja kesällä reitiltä löytyy rikas kasvi- ja lintumaailma. Marjareissut voi myös yhdistää melontaan."

Jäätävä Naarajoki lokakuussa 2018

Oli tyyni, kylmä ja kuulas lokakuinen sunnuntaiaamu. Matkalla Pieksämäelle huomasimme, että jotkut järvenlahdet olivat jäässä. Lähestyvästä talvesta kertoi myös se, että Naarajoen melontalaiturit oli jo nostettu pois vesiltä...

Muutama vuosi oli ehtinyt vierähtää edellisestä Naarajoen retkestäni. Tällä kertaa sain seurakseni Jannen ja Tuijan. Kylmän sään ja kylmän veden vuoksi kaikilla oli märkä- tai kuivapuvut.

Olimme liikkeellä kahdella autolla. Aluksi jätimme kajakit Lomatrion rantaan ja siirsimme toisen autoista melonnan lopetuspaikkaan Välijoenkylän sillan lähelle. Sitten aloitimme melonnan Lomatrion rannasta. (Varsinaisen melontakauden aikana suositulla Naarajoen reitillä on myös saatavissa kuljetuspalveluita ja vuokrakalustoa.)

Aurinko heijasteli peilityynen Naarajärven pinnasta.

Oli todella hieno, mutta viileä, melontasää. Ilman lämpötila oli nollan tuntumassa. Vesi oli alhaalla, minkä huomasimme heti Naarajoelle päästyämme.

Jäätävää! Alanteenlammen jälkeisissä mutkissa joki oli jäätynyt. Ohut riite meni onneksi helposti rikki melomalla. Jäiden helistessä jatkoimme matkaa ensimmäisen kajakin toimiessa jäänmurtajana.

Naarajoen melontareitti on mutkainen, kapea ja rauhallisesti virtaava. Joella on usein viidakkomainen tunnelma. Monissa paikoissa joutuu väistelemään puita ja oksia.

Tällä kertaa vesi oli niin matalalla, että muutamassa paikassa juutuimme kiinni majavien patoihin tai kaatuneisiin puihin. Kajakista ei kuitenkaan tarvinnut nousta kuin yhden padon ylityksessä.

Naarajoen reittiseloste kertoo: "Ensimmäinen hyvä pysähdyspaikka on suuren sähkölinjan alla, 5 km Lomatriolta". Tässä paikassa jo hymyilytti...

Löysimme karpaloita joen rannasta.

Koivutaidetta matkan varrella.

Reilut eväät, kuten lanttukukko ja omenapiirakka, maistuivat Niskanivun laavulla.

Lokakuinen päivä hämärtyi meloessamme Suurenaukeansuon reunassa. Loppumatkasta kaivettiin jo otsalamput esille.

Välijoenkylän kohdalla 20 km:n melontaretkemme päättyi. Oli pimeää ja kajakkien luukut olivat riitteessä. Saimme pakattua kaikki kolme kajakkia yhden auton katolle. Lomatriossa jaoimme tavarat kahteen autoon ja kotimatka alkoi...

Takana oli hieno ja erilainen Naarajoen melontaretki. Vesi riitti juuri ja juuri melomiseen, patoja piti ylittää ja jäätä särkeä. Aurinkoa, ruskaa, karpaloita.

Eikä tässä vielä kaikki. Kotimatkalla näimme kirkkaita revontulia...