Lieksan Jongunjoelle sain seurakseni Matin, Pentin ja Tuijan. Melontaretkemme ajoittui kesäkuun alkuun. Sää oli mukava, mutta vesi oli valitettavasti vähän turhan alhaalla (Viitakosken virtaama oli alle 10 kuutiota sekunnissa).
Melontakalustona meillä oli koski- ja jokiretkikajakkeja Roguesta Prijon Yukoniin. Olimme liikkeellä yhdellä autolla, jonka jätimme Viitakoskelle. Erästelyn Artolta saimme kyydin Teljoon, josta aloitimme melonnan perjantaina 3.6. aurinkoisissa tunnelmissa.
Teljon sillan jälkeen oli mukavaa pientä virtaa, rannoilla metsää ja vähän suotakin. Pässipyörteenkosken tarkistimme Erästelyn Melontareittiselostuksen ohjeiden mukaisesti rannalta, vaikka se olikin helppo laskettava.
Kohta tultiin Otroskoskille, joissa ei voinut välttää pohjakosketuksia. Pysähdyimme evästauolle Otroskosken kämpälle, jossa pari kumilauttailijaa lämmitteli saunaa.
Yhteensä noin 12 kosken ja 12 km:n melonnan jälkeen saavuimme Aittokoskelle, joka oli reittimme ehkä vaativin koski. Aittokoski näytti hankalalta - pitkä, kapea ränni ja ennen siltaa paljon kiviä näkyvissä. Väsytti ja koskenlasku arvelutti. Matti näytti kuitenkin mallia ja laski kosken mallikkaasti, ja muutkin rohkaistuivat laskemaan enemmän tai vähemmän kiviä kolistellen. (Jos Aittokosken haluaisi kiertää maitse, kannattaisi varmaan olla kanoottikärryt mukana.)
Pystytimme teltat Aittokosken leiripaikalle. Seuranamme iltanuotiolla oli eräs keski-eurooppalainen patikkaretkeilijä, joka yöpyi kotuksessa. (Kotus on matala kota tai maja, ikään kuin kaksi laavua rakennettuna yhteen.)
- “Valvoitteko yöllä?” Tuija kyseli aamulla.
- “Nukuitteko yöllä?” Tämän vastakysymyksen esitti eräs hyvin ohuella telttapatjalla varustautunut meloja...
Vaihtelevasti nukutun (tai valvotun) yön ja reilun aamupalan jälkeen jatkettiin melontaa. Aittokosken jälkeinen osuus oli hieno ja helppo melottava. Joki mutkittelee pitkän matkan rauhallisesti hiekkatörmien reunustamana halki kauniiden ja hyvin erämaisten maisemien.
 |
| "Kahden kypärän taktiikka" |
 |
| Täytyy syödä hyvin, että jaksaa. |
Seuraava tauon paikka oli Laklaniemen laavu. Reissumme oli jo loppupuolella. Erämaiset maisemat jatkuivat lähes Viitakoskelle saakka. Viitakoski oli reittimme suurin koski, mutta kuitenkin melko selkeä laskettava. Aloitus vasemmasta reunasta, sillan ali ja oikealle, ja loppumatka selkeän virran mukana.
Siihen melontaosuus loppuikin. Päivästä tuli pitkä, sillä meloimme 34 km ja ajelimme illalla (ja osin yöllä) kotiin. Sunnuntai oli melontareissumme varapäivä, joka jäi käyttämättä, koska ehdimme Viitakoskelle jo lauantai-iltana.
Jongunjoki on hieno ja erämainen, mutta paikoin vaativa melontakohde. Joen virtaama vaihtelee voimakkaasti. Joen ollessa kuivimmillaan virtaama on vain muutaman kuutiometrin sekunnissa, mutta tulvahuipun aikaan se saattaa nousta jopa 150 kuutioon sekunnissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti