Seikkailu Hossassa 2016

Olin aiemmin tehnyt Hossan poluille ja kirkkaille vesille useita päiväretkiä ja yhden parin päivän patikointiretken. Tällä kertaa minua kiinnosti hieman haastavampi "vaellusmuotoinen" melontaretki.

Suunnittelin Somerjoen Lihapyörteeltä alkavaa ympyräreittiä, joka kulkisi Hossan “ydinalueella” järviketjujen, jokiosuuksien, hiekkarantojen, Lounatkosken, Muikkupuron ja muiden nähtävyyksien kautta takaisin lähtöpisteeseen (luontoon.fi / Hossan kartat). Tarkoitus oli meloa Somerjoen reittiä Huosivirralle saakka, sitten kiertää Jatkonvaara osin ylävirtaan nousten, ja lopuksi patikoida takaisin Lihapyörteelle autoja hakemaan. Somerjoen reittiä pääsisi kyllä alas tavalla tai toisella, mutta miten Lounatkosken ohitus ja parin kosken nousu vastavirtaan sujuisi?

Retki toteutui Puijon Ladun retkenä 15.-19.6.2016. Mukana olivat Antti, Martti, Merja, Sakari, Sirpa ja Tuija. Porukasta useimmat olivat ensi kertaa Hossassa, joten nähtävää ja koettavaa varmasti riitti. Etukäteen hieman varoittelin, että reitillä on useita siirtymiä järveltä toiselle ja ehkä kanoottien kärräämistä tai uittamista.

Keskiviikkoiltana saavuimme Lihapyörteelle ja kävimme vilkaisemassa Somerjokea. Vesi oli alhaalla, kuten etukäteen ounasteltiin ja Somerjoen nimikin antaa ymmärtää. Alku näytti siis hankalalta.

Kun valmistauduimme melontaan, huomasimme, että yhden kajakin luukun kansi oli irronnut ja hävinnyt automatkan aikana. Sokkopeite sai ajaa kannen virkaa ja pääsimme vesille iloisin mielin…

Riittääkö vesi?

Somerjoella huomasimme nopeasti, että vesi ei tosiaan riittänyt melontaan. Onneksi olimme varanneet liinoja ja naruja kanoottien uittamiseen ja saappaita kahlaamiseen. Vettä oli tietysti juuri sen verran, että se ylsi lyhyen saappaan varresta sisään… Pientä haastetta tarjosi myös joen poikki kaatunut iso kuusi, jonka toiset ylittivät, toiset taas alittivat oksia sahaten, ja kolmannet kiersivät kantamalla tai kärräämällä kajakkeja.

Etenimme ensimmäisen kilometrin enimmäkseen hitaasti kanootteja uittaen, mutta Somerjoen hienoja hiekkatörmiä ihaillen. Laukkujärveltä alkaen pääsimme melomaan (melontaretkihän tämän piti ollakin?). Ilta oli peilityyni ja tunnelma oli hieno ja rauhallinen.

Leiriydyimme Puukkojärven autiotuvan pihapiiriin. Sirpa nukkui tuvassa ja muut teltoissa.

Aamu valkeni aurinkoisena ja heti ylös noustuani näin teltan vieressä poron. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja ohjelmassa oli ohjattua aamuvoimistelua ja omatoimista rentoutumista penkillä retkottaen... Kun lähdimme melomaan, auringon ympärillä näkyi hieno, kirkas haloilmiö.

Myötä- ja vastavirtaa

Suottavirta oli kiva ja helppo meloa, mutta matala. Ylemmän Hakokosken kaikki sompailivat läpi, mutta alempi Hakokoski näytti niin kiviseltä, että osa porukastamme uitti narujen kanssa kajakkinsa koskea alas. Laskin Hakokosken kahteen kertaan - ensin Sakarin kanssa inkkarilla, ja sitten vielä Tuijan kanssa kajakeilla. Vettä oli niin vähän, että koskenlaskussa oli oikeastaan pakko pitää lyhyt maatauko (kun kanootti juuttui kiville).

Hakokosken laavulla pidettiin ruokatauko. Sanotaan, että ihminen ei kyllästy katselemaan virtaavaa vettä eikä elävää tulta. Hakokosken laavulla voi katsella molempia yhtä aikaa.

Olimme edenneet Puukkojärven tuvalta linnuntietä vain reilun kilometrin ennen lounasta, mutta tärkeintähän retkellä onkin hyvä meininki, matkanteko ja elämykset matkan varrella…

Torkonluikean virran pystyimme sujuvasti melomaan. Tämän jälkeen oli vuorossa Huosivirta ja jonkin matkaa rauhallista järvimelontaa.

Lounatkosken kiersimme nousemalla joenpätkää hieman vastavirtaan (kaivaen hyttyshatut esiin), sillan ali ja sitten vetämällä kanootteja puisia kiskoja pitkin. Vajaan parin sadan metrin vetotaipaleelle rakennetut kiskot helpottavat Hossan suurimman kosken kiertämistä. Toki kävimme myös katsomassa Lounatkoskea ja vanhaa myllyä.

Lounatkosken yläpuolisen kosken nousu vastavirtaan oli retkemme ehkä vaikein paikka. Tässä kohdassa ei parane kaatuilla, koska riskinä on ajautuminen Lounatkoskeen. Martti pääsi kosken suoraan ylös melomalla, mutta muut etenivät kanootteja välillä uittaen ja rantakivillä ja pusikoissa tarpoen. Tolosenvirrassa oli vielä pieni koski, jonka nousimme ylävirtaan ensin Sakarin kanssa, ja sitten talutimme kajakit yksitellen ylös virtapaikasta.

Leiriydyimme Lipposensalmen laavun ympäristöön. Olimme olleet Hossassa vasta vuorokauden, mutta vaihtelevalla retkellä oli tapahtunut jo paljon. Eteenpäin oli menty sekä myötä- että vastavirroissa, rantapusikoista puhumattakaan. Eräskin osallistuja kertoi olleensa jo “äärirajoilla”.

Pulahdus hiekkarannalta järveen virkisti. Nuotion hiipuessa valoisa kesäyö houkutti valvomaan, mutta lopulta oli kuitenkin mentävä telttaan nukkumaan...

Lenkkarit vai kumpparit?

Seuraava aamu Lipposensalmella oli sateinen. Laavulle asteli mies, joka oli tekemässä lintulaskentaa, ja annoimme vinkin linnusta (ehkä kangaskiuru?), joka oli tehnyt pesänsä puupinon päälle.

Matkamme jatkui Lipposensalmesta kapeikkojen kautta Pitkä-Hoilualle ja sitten Kokalmukselle, jonka rannassa pääsimme melomaan tai uittamaan kapeaa ja matalaa hiekkakanavaa Ala-Valkeaiselle (eli sauvoimme ojan pohjalla, ja tietysti vastavirtaan). Kävimme täyttämässä vesipullot kirkkaalla lähteellä. Kannoimme kajakit harjun yli takaisin Pitkä-Hoilualle.

Pitkä-Hoiluan “satamarannassa” pidimme ruokataukoa, jonka päätti nopeasti lähestyvä saderintama. Jälkiruokakahvit ehdittiin toki hörpätä. Sitten vuorossa oli patikoimaan lähtö ja Merja kyseli kovasti, laitetaanko jalkaan lenkkarit vai kumpparit? Tästä tulikin lentävä lause...

Sateisessa säässä patikoimme kauniin Muikkupuron kautta Iso-Valkeaisen rantoja myötäillen Kaunislammen ja Kirkasvetisen kautta takaisin retken lähtöpaikkaan Lihapyörteelle.

Vajaan kolmen päivän maastoretken jälkeen ajelimme väsyneinä ja nälkäisinä Karhunkainalon leirintäalueelle, jossa sattuikin sopivasti olemaan lämmin ruoka tarjolla, vaikka lounasaika oli jo ohi. Ruoka maistui ja leirintäalueen sauna teki hyvää. Osa porukasta yöpyi seuraavat pari yötä mökissä, mutta Sakarin kanssa viritimme teltat huoltorakennuksen läheisyyteen.

Lauantaina Merja, Tuija, Sakari ja minä meloimme Hossanjokea Kuikankoskelta Tormuanjärvelle Martin ja Sirpan tyytyessä retkeilyyn Karhunkainalon lähialueilla. Martti oli meille myös apukuskina autosiirrossa.

Heti melontareitin alkupuolella oli pari mukavaa koskea ja loppumatka oli rauhallisempaa jokea osin maalaismaisemissa. Hossanjoen keskivaiheilla ei ole varsinaisia taukopaikkoja tai laavuja, joten pidimme ruokatauon eräässä sopivan näköisessä rannassa. Tormuanjärvellä oli jonkin verran vastatuulta, mutta inkkarillakin selvisimme siitä aika helposti. Aurinko kultasi maisemat, kun lopettelimme melontaa.

Sunnuntaina suuntasimme kotiin ja pysähdyimme matkalla katsomaan Suomussalmen Hiljaista kansaa.

Hossan retki oli tälläkin kertaa erittäin hieno kokemus. Huippureissuksi kehuivat. Retken jälkeen Merja kirjoitti: “Paljon mukavia kokemuksia saatiin. Lähtisin vaikka heti uudelleen.”