La 2.9. Taksi jätti meidät lauantai-iltana Aittajärvelle, josta vaelluksemme alkoi. Olimme matkustaneet Puijon Ladun porukan mukana bussilla Kakslauttaseen saakka, jossa vaihdoimme taksiin. Pitkän matkustuksen jälkeen pystytimme teltat Suomujoen rantaan Aittajärven laavun läheisyyteen. Aittajärvellä yöpyi pari muutakin porukkaa.
Su 3.9. Aittajärvi - Sarvijoki. Jotkut meistä nukkuivat teltassa paremmin kuin toiset, mutta tässä tapauksessa kannatti olla aamuvirkku. Aikaisin aamulla usva nousi Suomujoesta ja auringonnousu Aittajärvellä oli upea näky.
Leirin purkamisen jälkeen aamun ohjelmassa oli kahlaaminen Suomujoen toiselle puolelle. Vettä oli pohkeeseen saakka, eikä kahlaus tuottanut ongelmia. Crocseissa kahlatessa jalat saivat raikkaan kylvyn. Kahluuvaijerista ei ollut juurikaan apua, tukeva keppi oli parempi apu joen ylityksessä.
Lähdimme kävelemään Maantiekurua kohti. Matkan varrella olivat Helanderin kodan rauniot. Elias Lönnrot ja M.A.Castren yöpyivät kodassa vuonna 1841.
Pidimme tauon nuotiopaikalla Vetämäkurun kohdalla. Teepussit olivat unohtuneet kotiin, mutta saimme täydennystä ystävälliseltä etelä-suomalaiselta vaellusporukalta.
Noustessamme kohti Kaarnepäätä Marjan vaelluskengän pohja irtosi. Kengän paikkaus teipillä ja narulla auttoi ja matka jatkui...
Jätimme rinkat polun varteen ja kävimme Kaarnepään huipulla katsomassa upeita maisemia, jotka innostivat tunturihyppyihin...
Illaksi vaelsimme alas Sarviojan varteen. Pystytimme telttaleirin joentörmän päälle Sudenpesän ja Sarviojan kämppien välimaastoon.
Ma 4.9. Päiväretki Ukselmapäälle. Aamulla lähdimme päiväretkelle kohti Paratiisikurua ja Ukselmapäätä, josta palasimme illalla takaisin Sudenpesän maisemiin.
Oikaisimme melko kuivasta kohdasta Sarviojan (tai Sarvijoen) yli ja suunnistimme Vaulopää-tunturin kautta kohti paratiisia...
Tullessamme Paratiisikuruun Marjan toisenkin kengän pohja irtosi. Hyvät vaelluskengät ovat selvästi tasalaatuiset - vuosien käytön jälkeen molemmat kengät hajosivat lähes yhtä aikaa. Onneksi mukana oli erilaisia paikkaustarpeita...
Nousimme Ukselmapään rinnettä ylös ja kävimme vilkaisemassa Pirunporttia.
Metsähallituksen luontoon.fi-palvelu kertoo: "Ukselmapäältä avautuu kansallispuiston hienoin näköala! Puiston toiseksi korkein tunturi kurkottaa 698 metrin korkeuteen. Ukselmapään maasto on helppokulkuista, kuivaa tunturikangasta." Täällä on tilaa vaikka hieman voimistella...
Näköala Ukselmapäältä Paratiisikuruun päin.
Lähdimme paluumatkalle Paratiisikurun "koivukujaa" pitkin...
Tällä kertaa kävelimme polkua pitkin Sarviojalle, ja kävimme vilkaisemassa autio- ja varaustupaa. Molemmissa tuvissa oli yöpyjiä.
Huonon sään varalta olimme etukäteen varanneet seuraavaksi yöksi Sudenpesän kammin. Tämä taisi varmistaa sen, että huonoa säätä ei tullutkaan. Kiva oli silti tutustua kuuluisaan, siistiin ja hyvin varusteltuun Sudenpesään.
Illalla nuotion hiipuessa revontulet leimahtivat taivaan halki...
(Ensimmäisen osan loppu. Tarina jatkuu ensi numerossa...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti