Kelventeellä kelpasi 8 / 2020

Oli tyyni perjantai-ilta, kun lähdimme melomaan Päijänteen vesille. Olimme ajaneet Höysniemeen saakka, jotta ehtisimme meloa leiripaikalle ennen pimeän tuloa.

Kyseessä oli Jounin vetämä Puijon Ladun melontaretki. Mukana olivat Antti, Jouni, Liisa, Marja, Martti, Mirja, Oiva, Petri, Seppo, Sofia, Timo ja Tuula.

Parin kilometrin "rankan melontaurakan" jälkeen leiriydyimme Kelventeen Isohietaan kahdeksi yöksi.

Elokuun illassa kelpasi katsella auringonlaskua ja kuutamoa.

Lauantaiaamuna suppailijat lähtivät liikkeelle ennen meitä, tavoitteenaan Kelventeen kiertäminen.

Lauantaina suuntasimme Ison Lammassaaren, Haukkasalon ja Lietsaaren kautta takaisin Kelventeen Isohietaan. Hieno sää jatkui. Liikkeellä oli jonkin verran veneilijöitä ja melojia.

Haukkasalon kalliojyrkänne.

Lietsaaren vanha kelo ja hiekkaniemi.

Palasimme Kelventeelle ja osa porukasta kävi patikoiden tutustumassa pitkään, kapeaan ja hienoon saareen.

Mänty kallistui uhkaavasti kohti metsänvartijan telttaa...

mutta silti kaikilla oli niin mukavaa. Lauantai-illan huuma jatkui yöhön saakka, ja keskellä yötä jysähti pommi. Oliko kyseessä Jounin tilaama ilotulitus? Unikin olisi kyllä maistunut...

Sunnuntaiaamuna sade rummutti teltan kattoa.

Purimme leirin ja kävimme vielä Tupasaaressa syömässä lounasta. Tuuli oli yltynyt, mutta reittimme oli suojaisa.

Päijänteen retki oli leppoisa ja mukava.

Kuhmon Iso-Palosella ja Kalliojoen melontareitillä 8 / 2020

Kuhmossa satoi vettä, kun ajoimme itään kohti Elimyssaloa.

Jätimme Ullan Elimyssaloon ja toivotimme hyvää matkaa. Ulla ja Kaneli-koira suuntasivat pohjoiseen Elimyssalon halki ja edelleen UKK-reittiä pitkin Iso-Paloselle. Erämainen Elimyssalo houkutteli minuakin, mutta tällä kertaa olimme Jannen kanssa (suurimmaksi osaksi) melontareissulla.

Elimyssalon kosteat pitkospuut

Jatkoimme kahdella autolla pohjoiseen kohti Iso-Palosen ja Maariansärkkien luonnonsuojelualuetta. Jätimme Jannen auton melonnan lopetuspaikalle, ja ajoimme toisella autolla Iso-Palosen länsipuolelle, Matokankaan parkkipaikalle.

Vesisade jatkui edelleen pakatessamme varusteita kajakkeihin. Kajakit piti vielä kärrätä Myllylammen toiselle puolelle, josta johti kapea oja Iso-Paloselle. Oli jo ilta, kun pääsimme vesille.

Erämainen Iso-Palonen näyttäytyi sateisen harmaana. Uppotukki tuli meitä vastaan.

Palosenjoki, mukava pieni "hossamainen" jokipätkä, johdatteli meidät Veräiselle. 

Leiriydyimme Veräisen Saunaniemeen, keskelle hienoja hiekkasärkkiä.

Reissun toisena päivänä eli lauantaina teimme ympyrälenkin Saunaniemestä Iso-Tahkosen laavulle, kulkien reitin pohjoisosan polkuja pitkin ja eteläosan kajakilla Veräinen-järven poikki. Kuljimme siis saman reitin eri suuntiin. Kuulostaako monimutkaiselta? Ei se mitään.

Lampien ketjusta ja Irkku-järveltä virrat vievät Pikku-Paloseen.

Irkku-järven ja Veräisen välissä reitti ylitti Irkunkankaan. Mistähän Irkku-nimi tulee? Tuskin se irlantilaiseen tai Irinaan viittaa...

Palokankaalla polku kulki luonnonsuojelualueen ulkopuolelle, ja vastassa oli vanha hakkuuaukea. Pian kuitenkin kaarrettiin takaisin suojelualueelle.

Tikka männikössä.

Laavu Iso-Tahkosen rannalla.

Veräisen Rakennuslahti.

Toinen ilta Saunaniemessä.

Sunnuntaina suuntasimme Kalliojoen melontareitille. Voimakas länsituuli saatteli ensin meidät nopeasti Veräisen poikki, mutta muuttui pian vastatuuleksi reitin mutkitellessa alaspäin.

Iso-Palosen melontareitillä lyhyet jokiosuudet saattelevat melojaa järveltä toiselle.

Reitillämme oli ensin pari helppoa nivaa. Kalastonlammen jälkeen vuorossa oli II-luokan koskeksi merkitty Kalastonkoski, joka on yli puoli kilometriä pitkä.

Tarkoitus oli tutkia koski ensin rannalta käsin, mutta rantahetteikkö näytti vaikeakulkuiselta. Niinpä laskimme kosken hitaasti, samalla eteenpäin kurkkien. Koski vaati vähän pujottelua, mutta vettä oli riittävästi eikä lasku ollut vaikea.

Vielä oli jäljellä muutama kilometri melontaa vastatuuleen Juolunkajärvellä. Päätimme melonnan Juolunkajärven pohjoispuolelle ja jätimme väliin reitin suurimmat III-luokat kosket. 

Retki sujui hienosti. Elokuun puolivälissä alueella oli rauhallista, tapasimme vain muutaman retkeilijän.

Melonta/patikointiretkemme oli ohi, mutta Ullan retki jatkui vielä kohti Iso-Palosta. Omalla vaelluksellaan Ulla näki kaksi karhua leiripaikkansa lähistöllä, mutta se on toinen tarina...

Raja-Joosepista Anteriin, UKK elokuussa 2020

Elokuun alussa tutustuin Urho Kekkosen kansallispuiston itäosiin. Vaelsin Raja-Joosepista Luttojoen, Suomujoen ja Muorravaarakan kautta Anterinmukkaan ja Kiertämäjärvien kautta takaisin...

Raja-Jooseppi - Suomunköngäs

Aluksi kävin tutustumassa Raja-Joosepin kenttään, joka on aivan Venäjän rajan tuntumassa.

Luttojoen ylitys sujui helposti riippusiltaa pitkin...

mutta pian tämän jälkeen oli kahlattava Kiertämäjoen yli, koska reittini vei länteen päin.

Luttojoen upeita maisemia ja vanhaa mäntymetsää.

Saavuin Suomujoen varteen ja päätin leiriytyä Suomunkönkäälle, vaikka oli vasta aikaista. Paikka oli erinomainen, eikä ollut kiire mihinkään. Illalla leirin ohi kulki pari vaeltajaa, jotka olivat jo lopettelemassa reissuaan. Muita ei näkynyt.

Leiripaikan mukavuutena oli juokseva vesi. Erittäin hyvin juokseva. Vettä noutaessa piti varoa, ettei astia karkaa koskeen.

Suomunköngäs - Yläjänkä

Melko hyvin nukutun yön jälkeen jatkoin ylös Suomujoen vartta ja maisemien ilotulitus jatkui.

Jatkoin Pahaojan vartta Jyrkkävaaralle, ja edelleen etelään Muorravaarakkaan päin.

Harrijoessa oli aika kova virtaus. Joku ystävällinen kulkija oli asetellut joen yli poikkipuun, josta oli hyvä ottaa tukea kahlatessa.

Heti Harrijoen kahlauksen jälkeen tapasin ihmisen. Käsillä oli siis päivän ruuhkahuippu. Toinen vaeltaja oli leiriytymässä Harrijoen ja Muorravaarakan risteykseen.

Sain vinkin hienosta leiripaikasta kolmisen kilometriä ylävirtaan päin, ja päätin jatkaa sinne. Paikka olikin upea, mutta lähellä oli soita. Tyynellä ja lämpimällä ilmalla hyttysiä vielä riitti...

Yläjänkä - Anterinmukka

Reissun kolmantena päivänä matka jatkui ylös Muorravaarakanjoen vartta. 

Ruokatauolla seurasin sarvijäärän touhuja sen verran innokkaasti, että lounas kiehahti vähän yli.

En malttanut kävellä Muorravaarakan tuvalle saakka, vaan oikaisin metsän poikki ylös Tiuhtelmapään rinnettä. Vanhassa metsässä kanalintu, varmaankin metso, lehahti lentoon.

Ylempänä metsä muuttui yllättävän tiheäksi tunturikoivikoksi. Koivikon harventuessa lännessä näkyi "tuntureita taivaan täydeltä". Kuuluisimman tunturin huipulla on masto...

Harkitsin yöpymistä ylhäällä tunturin tuntumassa, jossa saisi olla rauhassa hyttysiltä. Mutta ylhäällä purot olivat kuivuneet ja Anterinmukan saunakin alkoi houkutella. Saunahan melkein jo tuoksui muutaman kilometrin päähän... :)

Kaarreojan upea laakso johdatteli alas kohti Anteria. Muutama vaeltaja tuli vastaan ja kaksi pyöräilijää oli kävelyretkellä Anterista käsin.

Anterinmukka on maineensa veroinen. Hieno tupa, sauna ja "kylmäkylpylä" erämaan keskellä Anterinjoen mutkassa vetää vaeltajia puoleensa. Tuvalla ja sen ympäristössä yöpyi ehkä viitisentoista retkeilijää, mutta saunavuorot jaettiin sovussa ja iltamyöhään saapuneetkin pääsivät kylpemään. 

Anterinmukka - Kiertämäjärvi

Anterinmukasta matka jatkui kohti Anterin pyöräparkkia... alkumatkasta piti ylitellä muutama matala joki. Anterissa yöpyneet pyöräilijät lähtivät myöhemmin liikkeelle, mutta ohittivat minut pian. Pyöräily on sallittu Raja-Joosepin ja Anterin välisellä uralla.

Jokivarren luontoa.

Tie Anterista Raja-Joosepista on helppokulkuinen, mutta tylsä! Tie leveni ja jatkui suorana, ja kohta jopa sähkölinja kulki tien vieressä. Sopivan tilaisuuden tullen kuljin osan matkasta omia reittejä "metsien kätköissä".

Kompassini, pieni ja musta Suunto Clipper, kesti mukana monet reissut, mutta tällä kertaa se irtosi pidikkeestään. Kompassi putosi kai metsään jonnekin Anterin ja Kiertämäjärven välimaastoon. Saa palauttaa, jos löytyy... :)

Kiertämäjärvi - Raja-Jooseppi

Telttailin Kiertämäjärven autiotuvan pihassa. Yöllä reissun ensimmäiset sadepisarat ropisivat teltan kattoon.

Lämmin, puolipilvinen sää jatkui. Kiertämäojan varressa oli vähän soita, mutta muuten oli mukavaa kulkumaastoa. 

Reissun viimeinen ruokatauko Alemman Kiertämäjärven laavulla.

Palasin Kiertämäjoen vartta lähtöruutuun eli Raja-Jooseppiin. Oli aika hyvästellä UKK:n vanhat metsät (kuukaudeksi)...

Vaellus sujui hyvin. Mieleen jäivät mahtavat joet, metsät, tunturit ja Anterimukan sauna. Miinuspuolelle merkitään jokivarsien hyttyset ja tylsä rajavyöhykkeen reitti. Matka jatkui Kiilopäälle saunomaan ja sitten kotia kohti.