Talvella 2019-2020 Lapissa oli valtavasti lunta. Kesäkuun alkupuolella monet pohjoiset reitit olivat vielä lumen tai veden vallassa. Tämän vuoksi alkukesän vaellussuunnitelmia piti vähän muuttaa, ja kohteeksi valitsimme Pyhä-Luoston kansallispuiston. Pyhä-Luoston kesäretkeilyreitti kulkee tunturiketjua pitkin ja reitin viimeiset lumet olivat juuri sulamassa...
Lähdimme liikkeelle Luontokeskus Naavan pihalta illansuussa. Alkumatka kuljettiin laskettelurinteiden poikki ja tietä pitkin. Ei kovin erämaista, mutta pian kelopuiden näkeminen piristi mieltä.
Tuonne alas ei ollut asiaa. Isokurun reitti oli suljettu tulvavesien vuoksi, ja portaatkin taisi olla remontissa.
Aamulla kuukkelit liihottelivat leirin lähistöllä, mutta eivät tulleet eväitä syömään.
Seuraavana päivänä pidimme evästauon kovia kokeneiden, vanhojen puiden juurella.
On siis kesä?
Poikkesimme Peurakeron huipulle katselemaan tunturiketjua ja ympäröiviä maisemia.
Kapustarinta vihelteli tunturissa.
Söimme Huttuloman tuvalla ja jatkoimme Huttutunturiin. Illalla saavuimme Kapustan autiotuvalle. Vedenottopaikka oli tulvan ja hulevesien vallassa, mutta keittelimme vettä juotavaksi.
Porontahtomassa herää kysymys, mitä poro tahtoi?
Pikku-Luoston rakkaa.
Pikku-Luostolta näkyy Lampivaaran ametistikaivos - erikoinen paikka keskellä kansallispuistoa.
Retki sujui hyvin, ilmat olivat hienot, eikä hyttysistäkään ollut haittaa. Vaikka reissu oli vain parin vuorokauden mittainen, se vaati veronsa. Torkahdin nimittäin heti päästyäni pikkubussiin, joka vei meidät takaisin Naavaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti