2020-10-29

Pyhältä Luostolle 6 / 2020



Talvella 2019-2020 Lapissa oli valtavasti lunta. Kesäkuun alkupuolella monet pohjoiset reitit olivat vielä lumen tai veden vallassa. Tämän vuoksi alkukesän vaellussuunnitelmia piti vähän muuttaa, ja kohteeksi valitsimme Pyhä-Luoston kansallispuiston. Pyhä-Luoston kesäretkeilyreitti kulkee tunturiketjua pitkin ja reitin viimeiset lumet olivat juuri sulamassa...


Lähdimme liikkeelle Luontokeskus Naavan pihalta illansuussa. Alkumatka kuljettiin laskettelurinteiden poikki ja tietä pitkin. Ei kovin erämaista, mutta pian kelopuiden näkeminen piristi mieltä.




Tuonne alas ei ollut asiaa. Isokurun reitti oli suljettu tulvavesien vuoksi, ja portaatkin taisi olla remontissa.


Leiriydyimme hienolle Karhunjuomalammen taukopaikalle. Suositussa paikassa riitti muitakin kulkijoita, joten laitoimme teltan hieman sivummalle.


Nukkumaan ei ollut kiire, sillä valoa riitti läpi yön...

Aamulla kuukkelit liihottelivat leirin lähistöllä, mutta eivät tulleet eväitä syömään.


Seuraavana päivänä pidimme evästauon kovia kokeneiden, vanhojen puiden juurella.


On siis kesä?


Reiteillä ei enää ollut lunta, mutta polku oli muuttunut puroksi. Yksi retkeilijä loikki meitä vastaan pikkukengissä.



Poikkesimme Peurakeron huipulle katselemaan tunturiketjua ja ympäröiviä maisemia.




Kapustarinta vihelteli tunturissa.



Söimme Huttuloman tuvalla ja jatkoimme Huttutunturiin. Illalla saavuimme Kapustan autiotuvalle. Vedenottopaikka oli tulvan ja hulevesien vallassa, mutta keittelimme vettä juotavaksi.


Siistillä tuvalla oli melko hiljaista, joten ajattelimme jäädä tupaan yöksi. Tupaan kuitenkin tuli kimalaisia! Niillä taisi olla pesä jossain tuulikaapin lähistöllä. Ohjasin pari kimalaista ystävällisesti ulos. Nukkumaan käydessämme pörriäisiä tuli lisää... Lopulta päätimme luovuttaa ja siirtyä pihan puolelle telttailemaan. Unet jäivät vähiin, mutta aamulla piti nousta ajoissa, koska tähtäsimme Luosto-Pyhä-bussiin.


Porontahtomassa herää kysymys, mitä poro tahtoi?




Pikku-Luoston rakkaa.


Pikku-Luostolta näkyy Lampivaaran ametistikaivos - erikoinen paikka keskellä kansallispuistoa. 


Retki sujui hyvin, ilmat olivat hienot, eikä hyttysistäkään ollut haittaa. Vaikka reissu oli vain parin vuorokauden mittainen, se vaati veronsa. Torkahdin nimittäin heti päästyäni pikkubussiin, joka vei meidät takaisin Naavaan.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti