Tarkoitushan oli lähteä helatorstaina melontaretkelle Hossaan, mutta kylmän kevään vuoksi Hossan järvet olivat vielä jäässä ja maassa lunta. Retkikohteeksi vaihdettiin Patvinsuon kansallispuisto ja sen lähistöllä olevat hienot jokireitit, eikä vaihdossa juuri hävitty.
Puijon Ladun retkellä olivat mukana Antti, Jouni, Marja, Oiva, Timo ja Tuija. Helatorstaina matkustettiin Patvinsuolle ja leiriydyttiin Suomun leirintäalueelle. Suomujärveltäkin jäät olivat lähteneet vasta pari päivää ennen reissua ja lunta oli vielä paikoin maassa. Jokimelonta vaati autoilua lähtö- ja lopetuspaikoille, ja sivuteiden kuntoa hieman epäiltiin ennen reissua. Kaikki tiet olivat kuitenkin täysin ajettavassa kunnossa.
Patikointi Teretille
Torstai-iltana patikoimme Teretin lintutornille tiirailemaan lintuja ja suota.
Osa porukasta käveli 9 km Jokivaarankankaalta Kurkilahteen, ja toinen osa Kurkilahdesta Terettiin ja takaisin. Sää oli sateinen, mutta maisemat hienoja. Karhuista nähtiin merkkejä ja lintujakin ehkä tunnistettiin...
Suomunjärvi-Suomunjoki
Perjantaina melottiin inkkareilla Suomunjärven ja Suomunjoen kautta Koitereelle.
Suomunjoki on hieno ja erämainen melontakohde, vaikka autotie kulkeekin läheltä jokea. Joki on kapea, hiekkarantainen ja meanderoiva, mutkia on tosi paljon. Inkkarissa etenkin takameloja saa olla ohjaamassa koko ajan. Maisemien katselu tai valokuvaus on haastavaa, koska hetken herpaantuminen johtaa helposti siihen, että kanootti ajautuu pusikkoon. Joen mutkien määräksi joku veikkaili noin 9000...
Suomunjoessa on vain yksi koski vanhan uittotammen kohdalla. Timo laski kapean kosken sujuvasti, mutta muut tyytyivät kiertämään kosken rantaa pitkin.
Vesi oli korkealla ja Suomunjoen melonta onnistui hyvin. Vain pari-kolme kertaa jouduimme kiertämään kaatuneita puita. Matalalla vedellä joessa olevat puut tulevat enemmän esiin, jolloin melonta vaikeutuu.
Lutinjoki
Lauantaina vuorossa oli Tohlinjoki-Lutinjoki. Joki oli leveä ja muutamaa (piristävää) koskea lukuun ottamatta enimmäkseen hyvin helppo meloa. Timo meloi edelleen inkkarilla, mutta muut vaihtoivat kajakkeihin.
Korkealla vedellä voi meloa myös metsän puolella...
Vettä oli reilusti myös Lutinjoen koskissa.
Taukoa pidettiin Saarikosken laavulla, joka on rakennettu siten, että koskea ei juuri näy, vaikka rannassa ollaankin...
Saarikosken jälkeinen Lutinjoen ylitykseen tarkoitettu lossi ei toiminut ja pari patikointivaeltajaa oli jäänyt jumiin joen itärannalle. Tarjosimme heille kanoottikuljetusta joen yli, mutta autokyyti oli jo tulossa.
Kaikki selvittivät Lutinjoen kosket hienosti ja lopulta saavuttiin Lutin tasavallasta Koitereelle, jossa poikkesimme vielä Larinsaaren laavulla. Melonnan lopetimme Ertonniemeen.
Suomun sauna teki taas hyvää ja osa porukasta pulahti hyiseen järveenkin. Edellisenä yönä lämpötila oli käynyt pakkasen puolella ja nollan tuntumassa oltiin taas, joten hyvä makuupussi oli tarpeen. Tai olisi ollut tarpeen?
Sunnuntaina pakkasimme tavarat ja ajoimme kotiin. Kotimatkalla poikkesimme vielä Seinävuoren rotkolaaksossa.
Retkellä sattuu ja tapahtuu... kaikki ei mene aina putkeen ja asioita voi tehdä monella tavalla! :)
- Märkäpuvun voi pukea joko oikein päin tai väärin päin.
- Kuivapuvun voi pukea päälle tai jättää kajakkiin, jolloin se pysyy varmasti kuivana. Etenkin, kun kyseisellä kajakilla ei melota.
- Siirtämällä telttoja paikasta toiseen voi leikkiä vaellusta, vaikka oltaisiin jokainen yö samalla leiripaikalla!
- Lompakon voi joko pitää mukana tai jättää huoltoasemalle, ja auton avaimetkaan eivät aina pysy vauhdissa mukana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti