Väliväylä eli Valkealan reitti on vanha uittoreitti, joka johtaa Vuoksen vesistöstä Lappeenrannasta Kymijoelle Kouvolaan. Melontareittinä se on monipuolinen ja vaihteleva sisältäen järvi- ja jokiosuuksia, virtapaikkoja, pieniä koskia ja muutamia maakannaksia. Reitin nähtävyyksinä on mm. kalliomaalauksia, sotahistoriallisia kohteita, Kannuskosken mylly, koskipaikkoja ja patoja. Vesi on ainakin Etelä-Suomen asteikolla puhdasta ja melko kirkasta.
Koko Väliväylän reitin pituus on luokkaa 150 km, mutta reitiltä voi valita haluamiaan osuuksia ja esim. viikonloppuretkeksi löytyy useita eri vaihtoehtoja. Aloitimme Puijon Ladun melontaretken Luumäeltä Taavetin lomakeskuksen leirintäalueelta ja lopetuspaikkana oli Kouvolan Käyrälammen hiekkaranta Tykkimäen huvipuiston kupeessa. Varsinaisia melontapäiviä oli neljä, ja melontamatkaa kertyi yhteensä noin 80 km. Allekirjoittaneen lisäksi retkikuntaan kuuluivat Marja, Martti, Satu, Timo ja Tuija.
Ensimmäisenä retkipäivänä la 13.6. ajoimme Kuopiosta Taavettiin, jonne jätimme kaikki tavarat ja suurimman osan melojista leiriä pystyttämään. Kuskit siirsivät autot Kouvolaan ja paluu Tykkimäeltä Taavettiin tapahtui kätevästi bussilla 6-tietä pitkin. Taavetissa tutustuimme monipuoliseen retkikeitinmallistoon kokkailun merkeissä, saunoimme ja innokkaimmat pääsivät uimaan Kivijärvessä.
Kalamaniemi |
Varsinainen melontaosuus alkoi sunnuntaina, jolloin meloimme retken pisimmän päivämatkan 28 km Kivijärveltä Haukkasaareen. Matkan varrella pidimme sadetta kivassa paikassa virran varrella laavussa, jossa myös muutama eteläisen naapurimaan kalastaja lämmitteli saalistaan. Kalamaniemen kärjessä tiirailimme kalliomaalauksia.
Haukkasaari on pieni ja mukava laavulla ja kaikille avoimella saunalla varustettu saari. Puuvajan polttopuut olivat vähissä, mutta sauna saatiin kuitenkin lämmitettyä jopa niin lämpimäksi, että uimassa tarkeni käydä. Sateisen sään ja viileän veden lisäksi uimista vauhditti lokki, joka oli tehnyt pesän saunan laiturille ja hautoi siellä muniaan, eikä suhtautunut kovinkaan vieraanvaraisesti uimareihin!
Haukkasaaren laavu. |
Timo pystytti sisäteltan laavun sisälle aivan ruokapöydän viereen. Näin teltta ei kastu sateellakaan ja aamukahvin pummaaminen retkitovereilta onnistuu kätevästi suoraan makuupussista käsin ojentamalla kuksa ulos teltan oven raosta…
Kannuskosken myllypato. |
Maanantaina aamukahvittelun jälkeen jatkoimme Haukkasaaresta Kannuskosken uimarannalle, jossa rantauduimme ja kärräsimme kajakit pikkutietä pitkin myllyn ja voimalaitoksen patojen ohi. Poikkesimme Väliväylän etapissa kaupassa ja baarissa. Melontaa jatkoimme lounaan jälkeen Väliväylän etapin rannasta.
Kyykoski |
Kannuskosken tienoilla reitti muuttui kapeammaksi ja jokimaiseksi. Aurinko pilkahteli pilvien raosta laskiessamme Niskakosken pieniä virtapaikkoja. Tämän jälkeen tultiin Kyykoskelle, joka oli (koskiltaan helpon) reittimme vaativin koski. Kyykoskessa joutui vähän ohjaamaan kajakkia, jotta ei ajautuisi kiville. Kaikki eivät halunneet Kyykoskea laskea (vaikka jälkeenpäin mieli taisi muuttua), joten pääsin harjoittelemaan koskenlaskua useita kertoja laskemalla toistenkin kajakkeja alas koskea. Hienolta puusillalta oli kiva katsella koskea ja seurailla koskenlaskua.
Aamutoimia Sulunkoskella. |
Kyykosken jälkeen saavuimme Sulunkoskelle, joka on sileiden ja laakeiden kallioiden reunustama pieni virtapaikka. Sulunkoskella on iso keittokatos, laavu ja riittävästi telttapaikkoja. Tämä oli retkemme ainoa yöpaikka, jossa ei ollut saunaa, mikä puutteena mainittakoon. Toisaalta näköala oli hyvä ja uni maittoi teltassa virran solinaa kuunnellessa. Maanantain melontamatkaksi tuli 17 km.
Seuraava aamu oli aurinkoinen. Leirin purkamisen jälkeen Sulunkoski antoi hieman vauhtia melontaamme ja jatkoimme matkaa kapeahkolla reitillä kallioseinämien ja Vääntäjän tilan ohi kohti Tirvaa. Matkan varrella oli pari virtapaikkaa. Tirvan voimalaitos kierrettiin kärrypelillä kajakkeja kuskaten, kosken kuohuja ja villejä lupiineja katsellen. Melontareitti jatkui leveänä virtana kohti Kouvolaa. Mankin autiotuvalla keiteltiin kahvit. Jaakonniemen taukopaikkaa ohittaessamme vastatuuli oli yltynyt ja saimme ponnistella, jotta ehdimme Puhjonrantaan saunavuorolle! Melontamatkaa päivälle kertyi n. 25 km. Retken viimeinen yö nukuttiin lakanoiden välissä seurakunnan kurssikeskuksessa, mutta ruoka kokattiin tietysti retkikeittimillä retken hengen mukaisesti.
Keskiviikkona retken viimeinen päivä valkeni melko aurinkoisena ja tyynenä – oli reissun paras sää. Pienkone kaarteli yläpuolellamme näytösluonteisesti, taisi olla tilattu ylilento...
Jyräänkosken padon ohitus jäi mieleen. Ensin melottiin kapeaa kanavaa, jonka toiselta laidalta vesi tulvi kiviseen koskeen. Sitten kajakit kannettiin kierreportaikkoa pitkin alas laiturille, josta melonta jatkui. Paaskosken nivat olivat mukavia meloa, ja pian oltiinkin jo maalissa Käyrälammella. Viimeisen päivän melontamatka oli lyhyt ja illaksi ajelimme Pilppaan palauttamaan kajakkeja.
Väliväylä on melko helppo ja vaihteleva retkimelontareitti, pääosin järveä ja leveää virtaa, paikoitellen nivoja ja pieniä, lähinnä I-luokan koskia. Ainakin alkukesästä vettä riitti hyvin virtapaikkojen melontaan. Muutama pato täytyy kiertää maitse, joten kanoottikärryt ovat erittäin suositeltava varuste siirtymien helpottamiseksi. Reitti soveltuukin parhaiten juuri melontaretkeilyyn, sillä veneiden ja isompien alusten kanssa on hankala kiertää patoja ja päästä kapeikoista läpi.
Kalliomaisemia reitillä riittää, hiekkarannat ovat harvassa. Lukuisten mökkien, maatalojen ja taajamien läheisyyden vuoksi Väliväylällä ei valitettavasti pääse erämaiseen tunnelmaan. Melko viileänä alkukesänä reitillä oli hiljaista, mutta kesälomakautena mökkiläiset luultavasti kansoittavat rantoja. ”Sivistyksen” läheisyyden ansiosta reitin varrelta löytyy majoitus-, ruokailu- ja ohjelmapalveluja, joita retkeilijä voi halutessaan hyödyntää.
Väliväylän melontareitistä löytyy runsaasti tietoa netistä, tosin tieto on vähän hajallaan. Kannuskoskelta Kouvolaan-osuudesta on laadittu erillinen melontareittikartta, jota voi hakea netistä tai esim. Kouvolan matkailupalvelusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti