Kemihaarasta Vongoivalle kautta soiden ja saunojen, UKK 9 / 2020

Syyskuun ruskavaelluksemme suuntautui Urho Kekkosen kansallispuistoon. Tarkoitus oli tutustua Itäkairaan ja sään salliessa nousta Vongoivan huipulle...

6.9. Kemihaara - Jussinmurusta

Suuntasimme Kemihaarasta pohjoiseen Keskirovien kautta. Itäkairassa on paljon koivikoita, metsä oli paikoin yllättävänkin rehevää.

Päivä kuljettiin pääasiassa mönkijäuraa ja selvää polkua pitkin. Leipänotkon jälkeen poikkesimme vaaran päällä.

Illalla saavuimme Jussinmurustan laavulle. Viereinen puro oli matala, mutta sai siitä kuitenkin vettä otettua, kun varoi koskemasta pohjaa. Pian alkoi sataa. Laavun lähistölle leiriytyi myös kolmen nuoremman vaeltajan porukka.

7.9. Jussinmurusta - Tahvontupa

Sateisen yön jälkeen tihuutti vielä vettä, mutta leirin purkamisen jälkeen sade lakkasi sopivasti.

Lähdimme seuraamaan poroaitaa luoteeseen kohti Härkämurustaa ja Jaurujokea.

Reitin varrella oli useita märkiä suoalueita, joiden ylitys sujui vaihtelevasti. Kumisaappaita emme harrasta, mutta paikoin ne olisivat olleet tarpeen. Rämpimisen jälkeen Päivi väänsi sukkia kuivaksi, mutta pian oli taas uusi suo edessä...

Itäkairan upeat maisemat palkitsevat vaeltajan.

Härkämurustalta alkoi pitkä alamäki Jaurujokilaaksoon. Jossain vaiheessa huomasimme, että emme enää seuranneet karttaan merkittyä poroaitaa, vaan ilmeisesti uutta poroaitaa, jota ei ollut meidän kartoissamme. Kyseisessä paikassa piti myös vaihtaa Itäkairan kartta yleisempään kansallispuiston karttaan. Pieni suunnistusvirhe ei haitannut, sillä se lyhensi päivämatkaamme parilla kilometrillä.

Sopiva kahluupaikka löytyi helposti ja kahlasimme Jaurujoen yli. Joki näytti upealta ja kirkas vesi maistui. 

Kelopuiden katveessa vietetyn tauon jälkeen jatkoimme Tahvontuvalle. Pystytimme teltat ylätasanteelle tuvan taakse, jossa on mukavaa maastoa telttailuun. Sekä autio- että varaustuvassa oli porukkaa. Sauna oli jo lämmin ja saunavuoroja löytyi kaikille.

8.9. Tahvontupa - Vongoiva - Tahvontupa

Aamulla Tahvontuvan piipusta nousi savua.

Suuntasimme päiväretkelle kohti Vongoivaa. Aluksi polku johdatteli meitä ylös jyrkkää rinnettä. 

Tyyrojan latvoilta nousimme tunturiin. Vastaan tuli lakastuva kurjenkanervan kukka ja poron leukaluut.

Hyvässä säässä ja kevein kantamuksin Vongoivan huiputus onnistui helposti.

Vongoivan huipulta oli hieno näköala joka suuntaan, myös Venäjän puolen tuntureille. Tahvontuvalla yöpynyt vaeltaja sattui huipulle samaan aikaan.

Laskeuduimme upeissa maisemissa Vongoivanräystään länsipuolelle ja jatkoimme etelään.

Vanha kelo, taustalla Vongoivanräystäs.

Kuljimme mahtavan vanhan metsän poikki takaisin Tahvontuvalle.

Tahvontuvalla ja sen ympäristössä yöpyi taas useita vaellusporukoita. Erämaasauna vetää ihmisiä puoleensa. Jotkut harrastivat myös uintia, vaikka Tyyroja on hyvin matala. Purossa sai juuri ja juuri itsensä kasteltua.

9.9. Tahvontupa - Härkävaara

Seitsemän vuoden takaisen, harvinaisen suuren metsäpalon jäljet näkyivät Jaurujokilaaksossa. 

Kuljimme alas Jaurujoen vartta. Päivän ruuhkahuippu koettiin, kun vastaan tuli kaksi vaeltajaa.

Kahlasimme takaisin Jaurujoen eteläpuolelle.

Vuorossa oli yli kolmen kilometrin pituinen nousu metsän poikki Peuraselkään. Tällä kertaa kuljimme ylhäällä soita vältellen.

Poroaidan alitus Nummerusvaaranpalossa.

Härkävaaran tupa on erikoinen paikka. Tupa on sen verran syrjässä, että saunasta huolimatta sinne ei johda selvää polkua, kuten useimpiin UK-puiston tupiin. Tuvalle täytyy suunnistaa. 

Kulkiessamme tupaa kohti mieleen tuli vuoden 2016 onnettomuus. Sydäntalven kovassa pakkasessa pari itäsuomalaista vaeltajaa kääntyi takaisin kohti Härkävaaran tupaa, jossa olivat jo yöpyneet. Vaikeissa olosuhteissa hiihtäjät eivät kuitenkaan enää löytäneet takaisin tuvalle ja lopulta toinen miehistä menehtyi. Pelastajat löysivät miehet tuvan lähistöltä.

Kova pakkanen ei meitä syyskuussa uhannut. Härkävaaran tupa löytyi kartan, kompassin ja lopulta myös GPS:n avulla. Suurta saunaa piti lämmittää pitkään, mutta löylyt tekivät hyvää pitkän vaelluspäivän päätteeksi.

10.9. Härkävaara - Keskiharju

Aamu valkeni sumuisena.

Härkävaarassa oli hiljaista. Edellinen kävijä oli vieraskirjan mukaan käynyt tuvassa viikko ennen meitä. Vieraskirjassa myös Anni kertoi hienosta, pitkästä vaelluksestaan (ja vessapaperin loppumisesta).

Riekko maastoutui hyvin vaivaiskoivikkoon.

Kuljimme metsän halki itään kohti Kevätvuotson suoaluetta. Luvassa oli taas vähän rämpimistä.

Liittohaaran kahlaus sujui hyvin, vesi ei ollut kovin korkealla. Jatkoimme kaakkoon kohti Kemihaaraan vievää polkua. Reilu kilometri poroaidan jälkeen leiriydyimme joen varteen, vanhan nuotiopaikan ympäristöön.

11.9. Keskiharju - Kemihaara

Yöllä oli pakkasta, joten aamullakin oli mukava hieman lämmitellä nuotion ääressä.

Reissun viimeisen nuotion sammuttua kävelimme suoraan Kemihaaran parkkipaikalle lähes ilman taukoa. Aamun viileys vauhditti askeleita.

Kemihaarassa päivä paistoi. Oli aika päättää onnistunut retki.